Tanssi ja lestadiolaisuus
Pelkonen, Julia (2024)
Pelkonen, Julia
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533316
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tutkii vanhoillislestadiolaisten näkökulmaa siitä, miksi tanssi Nähdään syntinä. Tämä aihe on ollut mielenkiintoinen ja ajatuksia sekä tunteita herättävä. Syy tämän aiheen valitsemiseen, on viimeaikainen kokemus siihen, että olen tanssija. Olen päässyt tapaamaan lestadiolaisia ja heidän vastaanotostansa huomaa, etteivät he hyväksy tanssija. Minusta onkin sanottu, että olen mukava tyttö muuten mutta tanssija ja siksi haluan saada syyn ja selityksen, miksi näin ajatellaan. Tutkimuksessa hyödynnän haastatteluja, keskustelupalstoja tanssin syntisyydestä, sekä netissä olevia blogeja ja uutisia, joissa lestadiolaiset ja ex-lestadiolaiset kertovat omista kokemuksistaan tanssia kohtaan ja millaisen vastauksen ja reaktion he ovat perheeltään saaneet asian suhteen. Näiden avulla pääsen ymmärtämään lestadiolaisten ajattelumaailmaa, ja sitä miten he näkevät asian.
Lestadiolaisuus sai alkunsa 1800 luvulla Lars Leevi Laestadiuksen johdolla Kaaresuvannossa, Ruotsin pohjoisosassa. Tähän aikaan ajateltiin maailmasta erillä tavalla kuin nykyään, jolloin erilaiset käsitykset ja normit ovat saaneet alkunsa Lestadiolaisuudessa. Lestadiolaiset eivät halua muuttaa asioita tai käytänteitä, jonka myötä säännöt ja normit ovat edelleen 1800-luvulta. Asiat siis nähdään niin kuin ne olivat ennen vanhaan. Historia onkin tärkeä asia ymmärtää, sillä se milloin kaikki sai alkunsa, on perusta kaikelle, myös sille, miten tanssista ajatellaan ja miten se nähdään. Voidaksemme ymmärtää tanssin pitämistä syntinä, on lestadiolaisuuden lisäksi ymmärrettävä tanssin yhteyttä uskontoon sekä ihmisyyteen. Siksi työssäni lähestyn myös lyhyesti tanssin psyykkisiä sekä fyysisiä puoliin ja tarkastelen tanssin yhteyttä uskontoon osoittaakseni, ettei tanssi ole pelkästään harrastus tai sosiaalinen tapahtuma, vaan myös osa monia uskontoja.
Tutkimus osoitti, että seksuaalisuus on yksi syy, miksi tanssi nähdään syntinä. Seksuaalisuus on suuri osa ihmistä, eikä sitä lestadiolaisuudessa haluta esitellä, sillä he ajattelevat, että oman kehonsa heiluttamista musiikin tahtiin herättää tunteita toisessa ihmisessä, joka johtaisi pettämiseen Lestadiolaisuudessa myös läheisyys luokitellaan seksuaalisuuteen ja heidän uskossaan se kuuluu vasta avioliittoon. Seksuaalisuuden minimoimisella lestadiolaiset yrittävät vähentää kiellettyjä haluja ja sitä kautta syntistä polkua.
Lestadiolaisuus sai alkunsa 1800 luvulla Lars Leevi Laestadiuksen johdolla Kaaresuvannossa, Ruotsin pohjoisosassa. Tähän aikaan ajateltiin maailmasta erillä tavalla kuin nykyään, jolloin erilaiset käsitykset ja normit ovat saaneet alkunsa Lestadiolaisuudessa. Lestadiolaiset eivät halua muuttaa asioita tai käytänteitä, jonka myötä säännöt ja normit ovat edelleen 1800-luvulta. Asiat siis nähdään niin kuin ne olivat ennen vanhaan. Historia onkin tärkeä asia ymmärtää, sillä se milloin kaikki sai alkunsa, on perusta kaikelle, myös sille, miten tanssista ajatellaan ja miten se nähdään. Voidaksemme ymmärtää tanssin pitämistä syntinä, on lestadiolaisuuden lisäksi ymmärrettävä tanssin yhteyttä uskontoon sekä ihmisyyteen. Siksi työssäni lähestyn myös lyhyesti tanssin psyykkisiä sekä fyysisiä puoliin ja tarkastelen tanssin yhteyttä uskontoon osoittaakseni, ettei tanssi ole pelkästään harrastus tai sosiaalinen tapahtuma, vaan myös osa monia uskontoja.
Tutkimus osoitti, että seksuaalisuus on yksi syy, miksi tanssi nähdään syntinä. Seksuaalisuus on suuri osa ihmistä, eikä sitä lestadiolaisuudessa haluta esitellä, sillä he ajattelevat, että oman kehonsa heiluttamista musiikin tahtiin herättää tunteita toisessa ihmisessä, joka johtaisi pettämiseen Lestadiolaisuudessa myös läheisyys luokitellaan seksuaalisuuteen ja heidän uskossaan se kuuluu vasta avioliittoon. Seksuaalisuuden minimoimisella lestadiolaiset yrittävät vähentää kiellettyjä haluja ja sitä kautta syntistä polkua.