Perehtyjän polun kehittäminen lasten veri-, syöpä- ja sisätautien osastolle palvelumuotoilun keinoin
Holmi, Elisa; Pellikka, Susanna (2024)
Holmi, Elisa
Pellikka, Susanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120332206
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120332206
Tiivistelmä
Työntekijöille tulee tarjota riittävä ja laadukas perehdytys, jotta hyvä ja turvallinen hoidon laatu pystytään takaamaan. Vastavalmistuneilta hoitajilta odotetaan monen hoitotyön osa-alueen hallitsemista ja varsinkin uran alussa turvallinen työympäristö sekä työkavereiden tuki ja ohjaus ovat erityisen tärkeitä. Suunnitelmallisen perehdytysohjelman avulla pystytään lisäämään alalla pysymistä ja työtyytyväisyyttä sekä lisäämään hoitajien osaamista ja itseluottamusta. Vakavasti sairastuneen lapsen sairaalahoitoon joutuminen vaikuttaa koko perheeseen ja arjen sujumiseen. Perhekeskeisen hoidon tavoite on auttaa ja tukea sekä lasta että koko perhettä kriisin keskellä. Lasten pelokkuus vähenee sekä vanhempien luottamus hoitoon lisääntyy, kun vanhemmat saavat osallistua lapsen hoitoon. Lastenosastolla työskentelevien hoitotyöntekijöiden tulee hallita eri-ikäisten lasten hoitaminen ja ohjaaminen sekä huomioida myös vanhemmat osana hoitoa.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata ja kehittää perehtyjän polkua Oulun yliopistollisen sairaalan lasten veri-, syöpä- ja sisätautiosastolle. Tavoitteena oli tehdä luonnos perehtyjän polusta, jonka avulla osaston sairaanhoitajat ja lähihoitajat perehtyvät lapsen kokonaisvaltaiseen hoitoon. Perehtyminen mahdollistaa laadukkaan ja turvallisen hoidon lasten veri-, syöpä- ja sisätautiosastolla. Tutkimuksellinen kehittämistyön tarve nousi osastolle aikaisemmin tehdyn osaamiskartoituksen myötä, jossa osoitettiin laadukkaan perehdytyksen tarve. Kehittämistyö toteutettiin palvelumuotoilun keinoin yhteiskehittämisen menetelmien avulla. Prosessi eteni tuplatimanttimallin kolmen ensimmäisen vaiheen mukaisesti. Tutki-vaiheessa hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmänä haastattelua, jossa osaston 11 sairaanhoitajalta kerättiin tietoa perehtyjän polun ongelmista ja kehittämisideoista. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Määritä-vaiheessa määriteltiin lopputuotoksena kehitettävä luonnos perehdytysoppaasta. Kehitä-vaiheen yhteiskehittämisen työpajassa 6 osallistujaa yhteiskehitti perehdytysoppaan sisältöä aikaisempien vaiheiden tulosten pohjalta.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena kehitettiin luonnos sähköisestä perehdytysoppaasta, joka oli selkeästi otsikoitu, hakusanan käyttömahdollisuuden vuoksi nopeakäyttöinen ja yhdistyneiden osastojen yhteinen. Merkittävä tuotos on myös tämän työn kulkua kuvaava raportti, jonka etenemisvaiheet edistävät lasten veri-, syöpä- ja sisätautiosaston perehdytyksen kehittämistä.
Johtopäätöksenä todetaan, että yhteiskehittämisen menetelmiä kannattaa hyödyntää myös jatkossa sosiaali- ja terveysalan kehittämistehtävissä, jotta saadaan mahdollisimman monipuolinen näkökulma kehittämiseen sekä kohdennettua ratkaisut todelliseen tarpeeseen. Jatkokehitysideana voisi olla uuden perehdytysoppaan käytettävyyden arvioinnin tutkiminen.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata ja kehittää perehtyjän polkua Oulun yliopistollisen sairaalan lasten veri-, syöpä- ja sisätautiosastolle. Tavoitteena oli tehdä luonnos perehtyjän polusta, jonka avulla osaston sairaanhoitajat ja lähihoitajat perehtyvät lapsen kokonaisvaltaiseen hoitoon. Perehtyminen mahdollistaa laadukkaan ja turvallisen hoidon lasten veri-, syöpä- ja sisätautiosastolla. Tutkimuksellinen kehittämistyön tarve nousi osastolle aikaisemmin tehdyn osaamiskartoituksen myötä, jossa osoitettiin laadukkaan perehdytyksen tarve. Kehittämistyö toteutettiin palvelumuotoilun keinoin yhteiskehittämisen menetelmien avulla. Prosessi eteni tuplatimanttimallin kolmen ensimmäisen vaiheen mukaisesti. Tutki-vaiheessa hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmänä haastattelua, jossa osaston 11 sairaanhoitajalta kerättiin tietoa perehtyjän polun ongelmista ja kehittämisideoista. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Määritä-vaiheessa määriteltiin lopputuotoksena kehitettävä luonnos perehdytysoppaasta. Kehitä-vaiheen yhteiskehittämisen työpajassa 6 osallistujaa yhteiskehitti perehdytysoppaan sisältöä aikaisempien vaiheiden tulosten pohjalta.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena kehitettiin luonnos sähköisestä perehdytysoppaasta, joka oli selkeästi otsikoitu, hakusanan käyttömahdollisuuden vuoksi nopeakäyttöinen ja yhdistyneiden osastojen yhteinen. Merkittävä tuotos on myös tämän työn kulkua kuvaava raportti, jonka etenemisvaiheet edistävät lasten veri-, syöpä- ja sisätautiosaston perehdytyksen kehittämistä.
Johtopäätöksenä todetaan, että yhteiskehittämisen menetelmiä kannattaa hyödyntää myös jatkossa sosiaali- ja terveysalan kehittämistehtävissä, jotta saadaan mahdollisimman monipuolinen näkökulma kehittämiseen sekä kohdennettua ratkaisut todelliseen tarpeeseen. Jatkokehitysideana voisi olla uuden perehdytysoppaan käytettävyyden arvioinnin tutkiminen.