Työn autonomian merkitys sairaanhoitajien työhyvinvointiin ja työssä pysymiseen

Abstract

Työn autonomian on aiemmissa tutkimuksissa todettu lisäävän sairaanhoitajien kokemaa työtyytyväisyyttä ja työmotivaatiota. Työmotivaation kokeminen taas on yhdistetty työhön sitoutumiseen.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien työn autonomian merkitystä työhyvinvointiin ja työssä pysymiseen. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa työn autonomian merkityksestä sairaanhoitajien työhyvinvointiin ja työssä pysymiseen alalla, mitä voidaan hyödyntää sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ja työssä pysymisen vahvistamiseksi sekä hoitotyön henkilöstöjohtamisen kehittämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään yksityisen terveyspalvelujen tuottajan kanssa. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Opinnäytetyön tutkimuksessa pääteemoja muodostui kuusi: sairaanhoitajan vaikutusmahdollisuudet, työhyvinvointi, työn autonomian haasteet, työelämän laatu, työelämän laatuun liittyvät haasteet ja työhön sitoutuminen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sairaanhoitajat kokevat työn autonomian toteutumisen merkittävänä työhyvinvointinsa ja työssä pysymisen kannalta. Työn autonomian myötä työn mielekkyys, työssä jaksaminen ja työhön sitoutuminen lisääntyivät. Sairaanhoitajat kokivat, että työn autonomia vahvisti ammatillista osaamista ja kehittymistä. Tasapaino työn autonomian, työn haastavuuden ja itsensä kehittämisen välillä mahdollistaa työn mielekkyyden ja työn imun kokemisen parhaalla mahdollisella tavalla.

Tutkimuksen tulosten perusteella jatkotutkimusaiheiksi esitetään esihenkilön roolin vaikutuksia sairaanhoitajien työn autonomian toteutumiseen sekä tutkimusta siitä, mitkä tekijät työn autonomiassa vaikuttavat sairaanhoitajien kokeman työperäisen kuormituksen syntyyn ja miten lisääntyvää kuormitusta voitaisiin hillitä.

The purpose of this study was to examine the significance of job autonomy for the well-being and retention of nurses. The goal was to produce the latest information about the significance of job autonomy for nurses.

The data of the study were collected through questionnaires. Twenty-three nurses were sent a questionnaire in June 2024. Nine completed questionnaires were returned, giving a response rate of 39,1%. The data were analyzed through a qualitative content analysis.

The results suggest that job autonomy was a significant factor in the well-being and retention of nurses. It was found that job autonomy enhanced the nurses’ well-being, increased work engagement and allowed greater utilization of one’s skills at work.

The findings could provide valuable insights into the role of job autonomy in nursing, contributing to improved well-being and reduced staff turnover as well as developing personnel management in nursing. Further studies on the subject could focus on how the role of superiors affect the nurses’ well-being and job autonomy’s fulfilment.