Mikrolämmin tsupukka : pääoman kehitys piirakkabaarissa
Roos, Anna (2015)
Roos, Anna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501291749
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501291749
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa esiteltiin Inkeri Savan holistiseen oppimiskäsitykseen perustuva taiteellisen oppimisprosessin malli. Mallissa aistikokemukset transformoituvat psyykkisiksi kokemuksiksi ja edelleen käsitteellisen mielikuvamuodostuksen sekä henkilökohtaisen merkityksenannon ja arvottamisen kautta taito voi muuttua taiteeksi. Mallia sovellettiin kirjoittajan omaan opinnäytetyön taiteellisena osuutena tehtyyn Memento mori –piirakkabaarin työprosessiin.
Työprosessi avattiin taiteellisen oppimisprosessin sisältämien teoreettisten käsitteiden ja kohtien avulla: välittömät aistikokemukset, yksilöllinen ja yhteisöllinen pohdinta, taiteellis-esteettinen käsitteellistäminen, taiteellinen toiminta sekä tulkinta ja merkityksenanto. Oppimista pohdittiin määrällisen, laadullisen ja rakenteellisen muutoksen sekä taiteellisen tiedon osa-alueiden kautta.
Esitellyn materiaalin ja omien kokemusten pohjalta nousseet mietelmät piirrettiin näkyviksi taiteentekijän ja vastaanottajan prosesseiden kohtaamisena. Tällä konkretisoitiin sitä, että aistein havaittavissa oleva taideteos on tekijällekin vasta välivaihe ja että taiteeseen johtavassa työskentelyssä tarvitaan konkreettisten taitojen lisäksi mentaalisia taitoja. Työssä tultiin johtopäätökseen, että esitelty taiteellinen prosessi on muoto, ei sisältö, ja että prosessi on muodon kautta jäsenneltävissä. Prosessin muoto ja itse prosessissa tarvittavat taidot ˗ tekninen tietotaito, ajattelu- ja metakognitiivisten taitojen lisäksi näiden metataidot ˗ ovat opetettavissa. Tällöin prosessin omistaja säätelee taidoillaan taiteellisen prosessin syvyyttä. Loppuun asti vietynä taiteellinen prosessi on aina myös oppimisprosessi.
Lopuksi todettiin, että taiteen tunnistaa siitä, että se laajentaa ja kehittää inhimillistä todellisuutta ja tekee sen moniulotteisemmaksi.
Työprosessi avattiin taiteellisen oppimisprosessin sisältämien teoreettisten käsitteiden ja kohtien avulla: välittömät aistikokemukset, yksilöllinen ja yhteisöllinen pohdinta, taiteellis-esteettinen käsitteellistäminen, taiteellinen toiminta sekä tulkinta ja merkityksenanto. Oppimista pohdittiin määrällisen, laadullisen ja rakenteellisen muutoksen sekä taiteellisen tiedon osa-alueiden kautta.
Esitellyn materiaalin ja omien kokemusten pohjalta nousseet mietelmät piirrettiin näkyviksi taiteentekijän ja vastaanottajan prosesseiden kohtaamisena. Tällä konkretisoitiin sitä, että aistein havaittavissa oleva taideteos on tekijällekin vasta välivaihe ja että taiteeseen johtavassa työskentelyssä tarvitaan konkreettisten taitojen lisäksi mentaalisia taitoja. Työssä tultiin johtopäätökseen, että esitelty taiteellinen prosessi on muoto, ei sisältö, ja että prosessi on muodon kautta jäsenneltävissä. Prosessin muoto ja itse prosessissa tarvittavat taidot ˗ tekninen tietotaito, ajattelu- ja metakognitiivisten taitojen lisäksi näiden metataidot ˗ ovat opetettavissa. Tällöin prosessin omistaja säätelee taidoillaan taiteellisen prosessin syvyyttä. Loppuun asti vietynä taiteellinen prosessi on aina myös oppimisprosessi.
Lopuksi todettiin, että taiteen tunnistaa siitä, että se laajentaa ja kehittää inhimillistä todellisuutta ja tekee sen moniulotteisemmaksi.