Turvallinen kuva : millä kuvituksen keinoilla kuoleman esittäminen saadaan lapsille turvalliseksi lastenkirjoissa?
Paakkari, Noora (2024)
Paakkari, Noora
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024080524073
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024080524073
Tiivistelmä
Lapsille kirjoitetaan ja kuvitetaan paljon kirjoja. Joskus kuvista syntyy kuitenkin pelkoja. Opinnäytetyössäni tutkin kuvituksen keinoja, joilla voidaan vaikuttaa kuvan turvallisuuteen. Päätavoitteeni oli selvittää, mitkä asiat vaikuttavat kuvien turvallisuuteen ja millä keinoilla voidaan ehkäistä pelkojen syntymistä kuvista. Rajasin aiheeni kuolemasta kertoviin lasten kuvakirjoihin, vaikka erilaisista vaikeista aiheista kertovia kirjoja on paljon.
Tutkielman tietoperustassa käyn läpi syitä kuvituksen tärkeydelle, kuvitusten tehtäviä ja erilaisia kuvituksissa käytettäviä keinoja. Perehdyn myös siihen, kuinka lapset lukevat kuvia ja kuinka kohdeyleisö täytyy ottaa huomioon kuvittaessa. Keskeisimpinä lähteinä toimivat kuvittamiseen ja kuvittamisen keinoihin sekä lapsen ajattelun kehittymiseen ja kriisin käsittelyyn liittyvä kirjallisuus.
Tietoperustan lisäksi tein semioottisen kuva-analyysin kolmesta kuvakirjasta. Aineistona analyysissä toimii Pekurin kirjaston vaikeat aiheet kirjahyllystä kerätty kirjalista, josta valikoin analysoitavaksi kolme isovanhemman tai vastaavaa roolia edustavan henkilön kuolemasta kertovaa lasten kuvakirjaa. Analysoitaviksi kirjoiksi valikoituivat Suruposki, Surusaappaat sekä Milli, Mölli ja surunmaalaaja. Analyysissä tarkastelin kirjoja niin kokonaisuuksina, kuin myös pelkkinä kuvina. Keskityin havainnoimaan kuvissa käytettyjä keinoja ja niihin liitettyjä merkityksiä. Analyysin lopputuloksena totesin, että lasten kuvakirjoissa on käytetty vaihtelevasti paljon eri keinoja, jotka joko edistävät tai heikentävät kuvien turvallisuutta. Huomasin, että vaikka valitsemani kirjat erosivat toisistaan, olivat ne siitä huolimatta erittäin toimivia kuvauksia surusta, jota lapsi tuntee kohdattuaan isovanhemman kuoleman.
Tutkimukseni lopputuloksena totesin, että kuvitusten turvallisuus on vaikea aihe, sillä jokainen lukija tulkitsee niitä oman katsomuksensa kautta. Kuvista voidaan yrittää tehdä mahdollisimman turvallisia, mutta lapsi voi silti kokea ne pelottavina. Vastuu kuvien turvallisuudesta on siis kuvittajan lisäksi myös lukukokemukseen osallistuvalla aikuisella. Tärkeintä olisi, että vanhempi tai joku muu lapsen kanssa kirjoja lukeva henkilö valikoi luettavat kirjat sen mukaan, mikä on sopivaa juuri kyseiselle lapselle.
Tutkielman tietoperustassa käyn läpi syitä kuvituksen tärkeydelle, kuvitusten tehtäviä ja erilaisia kuvituksissa käytettäviä keinoja. Perehdyn myös siihen, kuinka lapset lukevat kuvia ja kuinka kohdeyleisö täytyy ottaa huomioon kuvittaessa. Keskeisimpinä lähteinä toimivat kuvittamiseen ja kuvittamisen keinoihin sekä lapsen ajattelun kehittymiseen ja kriisin käsittelyyn liittyvä kirjallisuus.
Tietoperustan lisäksi tein semioottisen kuva-analyysin kolmesta kuvakirjasta. Aineistona analyysissä toimii Pekurin kirjaston vaikeat aiheet kirjahyllystä kerätty kirjalista, josta valikoin analysoitavaksi kolme isovanhemman tai vastaavaa roolia edustavan henkilön kuolemasta kertovaa lasten kuvakirjaa. Analysoitaviksi kirjoiksi valikoituivat Suruposki, Surusaappaat sekä Milli, Mölli ja surunmaalaaja. Analyysissä tarkastelin kirjoja niin kokonaisuuksina, kuin myös pelkkinä kuvina. Keskityin havainnoimaan kuvissa käytettyjä keinoja ja niihin liitettyjä merkityksiä. Analyysin lopputuloksena totesin, että lasten kuvakirjoissa on käytetty vaihtelevasti paljon eri keinoja, jotka joko edistävät tai heikentävät kuvien turvallisuutta. Huomasin, että vaikka valitsemani kirjat erosivat toisistaan, olivat ne siitä huolimatta erittäin toimivia kuvauksia surusta, jota lapsi tuntee kohdattuaan isovanhemman kuoleman.
Tutkimukseni lopputuloksena totesin, että kuvitusten turvallisuus on vaikea aihe, sillä jokainen lukija tulkitsee niitä oman katsomuksensa kautta. Kuvista voidaan yrittää tehdä mahdollisimman turvallisia, mutta lapsi voi silti kokea ne pelottavina. Vastuu kuvien turvallisuudesta on siis kuvittajan lisäksi myös lukukokemukseen osallistuvalla aikuisella. Tärkeintä olisi, että vanhempi tai joku muu lapsen kanssa kirjoja lukeva henkilö valikoi luettavat kirjat sen mukaan, mikä on sopivaa juuri kyseiselle lapselle.