Huumevieroituksesta laitoskuntoutukseen : motivoitumiseen vaikuttavia tekijöitä
Hämäläinen, Heini; Valo, Kati; Riekkinen, Tuire (2015)
Hämäläinen, Heini
Valo, Kati
Riekkinen, Tuire
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2015
Creative Commons Attribution 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501111160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501111160
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata huumevieroitusosaston asiakkaiden kokemuksia laitoskuntoutukseen motivoitumisesta sekä selvittää, mikä rooli omahoitajalla on motivoitumisessa ollut. Opinnäytetyön tilaajana on Sovatek-säätiön päihdepalveluyksikön huumevieroitusosasto. Työn tavoitteena on kartoittaa mahdollisia osaston ja henkilökunnan kehittämishaasteita. Aineisto muodostui kolmesta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin teemoittelemalla.
Haastateltujen kokemukseen laitoskuntoutukseen motivoitumisesta vaikutti eniten oma todellinen halu lopettaa päihteidenkäyttö. Valmius päihteettömään elämään syntyi usein vasta useamman vieroitushoitojakson jälkeen, jolloin asiakas oli valmis luottamukselliseen yhteistyösuhteeseen hoitajan kanssa. Omahoitajuus koettiin tärkeäksi, sillä tuttua hoitajaa oli helppo lähestyä. Omahoitajalla oli haastateltavien kokemusten mukaan tärkeä rooli osastohoidolle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja omahoitajan tuki sekä motivointi olivat tärkeässä osassa pyrittäessä kohti päihteetöntä elämää. Lisäksi vertaistuen merkitys muutosprosessissa korostui.
Haastatteluissa ei noussut esiin yhtenäistä kehittämishaastetta huumevieroitusosastolle eikä sen henkilökunnalle, mutta maksusitoumuksen saaminen laitoskuntoutukseen koet-tiin erittäin vaikeana. Jatkotutkimushaasteena olisi hyvä kartoittaa vertaistuen vaikutusta muutosprosessissa sekä vertaistuen vaikutusta päihteettömyyteen.
Haastateltujen kokemukseen laitoskuntoutukseen motivoitumisesta vaikutti eniten oma todellinen halu lopettaa päihteidenkäyttö. Valmius päihteettömään elämään syntyi usein vasta useamman vieroitushoitojakson jälkeen, jolloin asiakas oli valmis luottamukselliseen yhteistyösuhteeseen hoitajan kanssa. Omahoitajuus koettiin tärkeäksi, sillä tuttua hoitajaa oli helppo lähestyä. Omahoitajalla oli haastateltavien kokemusten mukaan tärkeä rooli osastohoidolle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja omahoitajan tuki sekä motivointi olivat tärkeässä osassa pyrittäessä kohti päihteetöntä elämää. Lisäksi vertaistuen merkitys muutosprosessissa korostui.
Haastatteluissa ei noussut esiin yhtenäistä kehittämishaastetta huumevieroitusosastolle eikä sen henkilökunnalle, mutta maksusitoumuksen saaminen laitoskuntoutukseen koet-tiin erittäin vaikeana. Jatkotutkimushaasteena olisi hyvä kartoittaa vertaistuen vaikutusta muutosprosessissa sekä vertaistuen vaikutusta päihteettömyyteen.