Digitaalinen identiteetti Metaversessa : tutkimus 3D-ihmisen ja virtuaalisen muodin luomisesta

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin digitaalisen ihmisen ja muodin kehitystä, nykytilaa sekä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tekoälyn ja teknologisten edistysaskel-ten myötä digitaalisesti luodut hahmot ja niiden rooli yhteiskunnassa ovat nousseet keskeiseen asemaan eri ammattialoilla. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, miten realistisen näköinen ja oloinen digitaalinen ihminen rakennetaan ja mitä tekijöitä sen luomisessa tulisi ottaa huomioon. Lisäksi käytiin läpi digitaalisen muodin kehitystä sekä meneillään olevia vallankumouksia niin vaateteollisuuden kuin pelisuunnittelun alalla. Opinnäytetyössä käsiteltiin myös tekoälyn, robotismin ja posthumanismin teorioita sekä niiden yhteyksiä digitaalisen itseilmaisuun, sivuten aihealueiden eettisiä ja filosofisia kysymyksiä, kuten ihmisen tietoisuuden toisintamista ja siirtämistä sekä koneoppimisen vaikutuk-sia yhteiskunnassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli syventää ymmärrystä digitaalisen ihmisen luomisen taustoista, teorioista ja teknisistä näkökohdista sekä tarjota työkaluja digitaalisen kehollisuuden kokemiseen, eettisen ja yhteiskun-nallisen tutkimuksen lisäksi. Tarkoituksena oli tarjota konkreettista tietoa ja käytännön tekniikoita 3D-hahmojen suunnitteluun ja personointiin, syventäen ymmärrystä siitä, miten keinoäly ja posthumanistiset ideat vaikuttavat digitaalisen ihmisen luomiseen.

Tutkimusmenetelminä käytettiin osallistavaa havainnointia, kokeiluja 3D- ja AR-mallinnus- ja animointiohjelmistoilla sekä liikkeenkaappauslaitteistolla. Teoreettiseen tutkimukseen on liitetty tekniikoiden käsittelyä, joka tähtää digitaalisen hahmo- ja vaatesuunnittelun infrastruktuurin peruselementtien avaamiseen, antaen käytännön työkaluja niiden toteuttamiseen. Oleellisimpana osana opinnäytetyötä oli empiirinen tutkimus, joka keskittyi digitaalisen ihmisen luomiseen ja 3D-vaatesuunnitteluun. Lisäksi teoreettinen tutkimus tapahtui vuoropuhelussa relevantin, ajankohtaisen kirjallisuuden kanssa. Opinnäytetyö on rakenteeltaan perinteinen tutkielma, joka noudatti tieteellisen kirjoittamisen periaatteita. Teoreettisen viitekehyksen, empiirisen tutkimuksen ja käytännön kehittämisen pyrkii antamaan kattavan näkemyksen digitaalisen ihmisen luomisesta ja sen sovelluksista, erityisesti muotialalla ja lisätyn todellisuuden kontekstissa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaalinen muoti ja digitaalinen ihminen ovat yksi nopeimmin kehittyvistä visuaalisen suunnittelun aloista ja niiden rooli vaate- ja viihdeteollisuudessa on kasvamassa merkittävästi. Lisäksi digitaalisen muodin alueella on paljon tekoälyyn liittyviä näkökulmia ja tekniikoita. Sekä digitaalinen muoti että digitaalinen ihminen ovat tiiviisti sidoksissa ihmis-tietoisuuden tutkimukseen, tekoälyn ja digitaalisen identiteetin kehitykseen, mikä tekee niistä relevantteja ja vaikuttavia aloja vaikka ne ovat vasta kasvamassa. Digitaalinen suunnittelu ei tee perinteisiä ammattialoja tarpeettomiksi, vaan pikemminkin tuo niihin uuden ulottuvuuden ja arvon, luoden ammattialojen välistä yhteistyötä, mikä edistää innovaatioita ja kehitystä monilla aloilla.

The thesis investigated the development, current state and future possibilities of digital humans and fashion. With the advancements in artificial intelligence and technology, digitally created characters and their role in society have become prominent across various professions. The thesis examined how a realistically looking and feeling digital human is constructed and what factors should be considered in its creation. Additionally, it discussed the evolution of digital fashion and ongoing revolutions in industries like clothing and game design. The thesis also addressed theories of artificial intelligence, robotics and posthumanism, along with their connections to digital self-expression, touching upon ethical and philosophical questions in these areas such as the replication and transfer of human consciousness and the societal impacts of machine learning.

The aim of the thesis was to deepen the understanding of the backgrounds, theories and technical aspects of creating a digital human, as well as to provide tools for experiencing digital embodiment, alongside ethical and societal research. It aimed to offer concrete knowledge and practical techniques for designing and personalizing 3D characters, enhancing the understanding of how artificial intelligence and posthumanist ideas influence the creation of digital humans.

Research methods included participatory observation, experiments with 3D and AR modeling and animation software, as well as motion capture equipment. Theoretical research involved the exploration of techniques aiming to unveil the basic elements of digital character and clothing design infrastructure, providing practical tools for their implementation. The most essential part of the thesis was empirical research focusing on digital human creation and 3D garment design. Furthermore, theoretical research engaged in dialogue with relevant, current literature. Structured as a traditional dissertation, the the-sis adhered to the principles of scientific writing. The theoretical framework, empirical research and practical development aimed to provide a comprehensive understanding of digital human creation and its applications, particularly in the fashion industry and augmented reality context.

In conclusion, digital fashion and the digital human represent one of the fastest growing fields in visual design, with their roles in the clothing and entertainment industries significantly expanding. Additionally, the field of digital fashion encompasses numerous perspectives and techniques related to artificial intelligence. Both digital fashion and the digital human are closely linked to the study of human consciousness, the development of artificial intelligence and digital identity, making them relevant and impactful areas despite being in their nascent stages. Digital design does not render traditional professions obsolete; instead, it adds a new dimension and value to them, fostering interdisciplinary collaboration that promotes innovation and advancement across various fields.