Joikuja Nils Aslak Valkeapään albumilta : saamelainen vokaalimusiikkiperinne henkilökohtaisena kokemuksena
Tapiola, Laura (2024)
Tapiola, Laura
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061623475
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061623475
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin Nils Aslak Valkeapään Joikuja-albumin luohtien alkuperäisiä omistajia ja luohtiin liittyviä ominaispiirteitä oman kokemuksen sekä suullisen perinnetiedon kautta. Työssä käytettiin Valkeapään saamenkielistä nimeä Áillohaš. Työssä pyrittiin löytämään erilaisia ilmiöitä, jotka ovat seurausta pohjoissaamelaisen vokaalimusiikkiperinteen tiedon puutteesta peilaten viiteen valittuun Áillohašin Joikuja-albumin kappaleeseen. Työn tavoite oli toisaalta palauttaa tietoa saamelaisyhteisölle sekä lisätä yleisesti tietoa luohtista.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja lähtöasetelma sisälsi myös runsaasti tutkijan omia huomioita luohtiperinteen merkityksestä saamelaisyhteisössä ja henkilökohtaisena kokemuksena. Haastattelut olivat tärkeä osa tutkimustyötä ja siinä käytetty puolistrukturoitu teemahaastattelu tuki vuorovaikutusta tutkijan ja osallistujien välillä.
Työssä käsiteltiin luohtiperinteen historiaa ja saamelaisille tärkeitä luohtin käyttämiseen liittyviä elementtejä, kuten luohtin henkilökohtaisuus, sukujuurien tutkiminen ja niihin liittyvät tarinat sekä luohtien käyttötapaa ja -tarkoitusta. Työssä käsiteltiin myös Áillohašin matkaa luohtien pariin ja Joikuja-albumin julkaisemiseen aikana, jolloin luohtien esittäminenkään ei ollut yleistä.
Joikuja-albumin luohtien alkuperäisistä omistajista ei ole aiemmin tehty kirjallista tutkimusta. Kaikkien luohtien omistajia tässä tutkimuksessa ei löytynyt. Saamelaisyhteisössä tiedot saattavat vielä mahdollisesti olla yhteisessä muistissa, mutta se vaatii useamman henkilön haastattelemisen. Tutkimustulosten pohjalta oli vedettävä johtopäätöksiä Áillohašin tavasta käyttää luohteja Joikuja-albumilla, sillä häneltä ei voi enää niitä itseltään kysyä.
Joikuja-albumin kappaleiden alkuperäisten omistajien tutkiminen on mielenkiintoinen aihe. Jatkotutkimuksen kautta voitaisiin saada selville, kenen sukuihin muut luohtit kuuluvat, ja tätä kautta lisätä useamman saamelaisen kiinnostusta kulttuuriperinteeseensä.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja lähtöasetelma sisälsi myös runsaasti tutkijan omia huomioita luohtiperinteen merkityksestä saamelaisyhteisössä ja henkilökohtaisena kokemuksena. Haastattelut olivat tärkeä osa tutkimustyötä ja siinä käytetty puolistrukturoitu teemahaastattelu tuki vuorovaikutusta tutkijan ja osallistujien välillä.
Työssä käsiteltiin luohtiperinteen historiaa ja saamelaisille tärkeitä luohtin käyttämiseen liittyviä elementtejä, kuten luohtin henkilökohtaisuus, sukujuurien tutkiminen ja niihin liittyvät tarinat sekä luohtien käyttötapaa ja -tarkoitusta. Työssä käsiteltiin myös Áillohašin matkaa luohtien pariin ja Joikuja-albumin julkaisemiseen aikana, jolloin luohtien esittäminenkään ei ollut yleistä.
Joikuja-albumin luohtien alkuperäisistä omistajista ei ole aiemmin tehty kirjallista tutkimusta. Kaikkien luohtien omistajia tässä tutkimuksessa ei löytynyt. Saamelaisyhteisössä tiedot saattavat vielä mahdollisesti olla yhteisessä muistissa, mutta se vaatii useamman henkilön haastattelemisen. Tutkimustulosten pohjalta oli vedettävä johtopäätöksiä Áillohašin tavasta käyttää luohteja Joikuja-albumilla, sillä häneltä ei voi enää niitä itseltään kysyä.
Joikuja-albumin kappaleiden alkuperäisten omistajien tutkiminen on mielenkiintoinen aihe. Jatkotutkimuksen kautta voitaisiin saada selville, kenen sukuihin muut luohtit kuuluvat, ja tätä kautta lisätä useamman saamelaisen kiinnostusta kulttuuriperinteeseensä.