MIGO-tekoälykameraratkaisu ja sen mahdollisuudet neurologisten tehohoitopotilaiden tarkkailussa
Laitinen, Cecilia (2024)
Laitinen, Cecilia
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122812
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122812
Tiivistelmä
Digitalisaatio ja tekoälyn hyödyntäminen muuttavat terveydenhuollon toimintatapoja tarjoten uusia mahdollisuuksia sekä ammattilaisille että potilaille. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tunnistaa MIGO-tekoälykameraratkaisun hyödynnettävyyttä neurologisten tehohoitopotilaiden tarkkailussa suomalaisessa tehohoitoympäristössä sekä erityisesti kartoittaa haasteita, joita MIGO-tekoälykameraratkaisulla voidaan ratkoa. Opinnäytetyö toteutettiin Siemens Healthineersin toimeksiannosta.
Opinnäytetyön teoreettisina lähtökohtina perehdyttiin neurologisen tehohoitopotilaan hoitoon. Aineistonkeruumenetelmänä sovellettiin fokusryhmähaastattelua haastatellen hoitajia, jotka työskentelivät neurologisten tehohoitopotilaiden hoitoon ja valvontaan liittyvissä työtehtävissä. Fokusryhmähaastattelu valikoitui menetelmäksi, sillä analyysin mahdollistamiseksi työssä tuli saavuttaa ymmärrys näiden asiantuntijoiden näkemyksistä kyseisessä asiassa.
Fokusryhmähaastatteluissa tunnistettiin haasteita, joiden ratkontaa MIGO pystyy tukemaan osana neurologisten tehohoitopotilaiden tarkkailua. Näitä haasteita olivat potilaiden liikkeiden seuranta ja arviointi, EEG-rekisteröinnin ja tulkinnan haasteet, potilaiden sekavuuden arvioiminen, lasten tajunnan tason arviointi ja potilasturvallisuuden parantaminen. Lisäksi havaittiin, että MIGO pystyy osittain tukemaan neurologisten tehohoitopotilaiden seurantaa erityisesti GCS-pisteiden tulkinnassa, kivun arvioinnissa, tajunnan ja sedaation tilan arvioinnissa, lasten ikätason vaikutusten arvioinnissa, lasten aivopaineen seurannassa, kommunikaatiossa lasten vanhempien kanssa, lasten epileptisen kohtauksen arviossa, terveydenhuollon ammattilaisten kommunikaatiossa, hoitajien kokemuksessa ja subjektiivisessa tarkkailussa sekä hoitajan priorisoinnissa ja resurssien käytössä monipotilastilanteessa. Analyysissä havaittiin myös haasteita, joihin MIGO ei pystynyt tarjoamaan tukea.
Opinnäytetyön tulokset paljastivat konkreettisia näkökulmia neurologisen tehohoidon hoitajien kohtaamiin haasteisiin ja osoittivat, miten tekoälykamerateknologia voi auttaa niiden ratkaisemisessa. Tutkimuksen avulla on tunnistettu MIGO-tekoälykameraratkaisulla tuettavissa olevia haasteita, joita hoitohenkilökunta kohtaa työssään, ja tutkimus korostaa teknologisten ratkaisujen potentiaalia ja tarpeellisuutta terveydenhuollossa, erityisesti neurologisten potilaiden hoidossa.
Opinnäytetyön teoreettisina lähtökohtina perehdyttiin neurologisen tehohoitopotilaan hoitoon. Aineistonkeruumenetelmänä sovellettiin fokusryhmähaastattelua haastatellen hoitajia, jotka työskentelivät neurologisten tehohoitopotilaiden hoitoon ja valvontaan liittyvissä työtehtävissä. Fokusryhmähaastattelu valikoitui menetelmäksi, sillä analyysin mahdollistamiseksi työssä tuli saavuttaa ymmärrys näiden asiantuntijoiden näkemyksistä kyseisessä asiassa.
Fokusryhmähaastatteluissa tunnistettiin haasteita, joiden ratkontaa MIGO pystyy tukemaan osana neurologisten tehohoitopotilaiden tarkkailua. Näitä haasteita olivat potilaiden liikkeiden seuranta ja arviointi, EEG-rekisteröinnin ja tulkinnan haasteet, potilaiden sekavuuden arvioiminen, lasten tajunnan tason arviointi ja potilasturvallisuuden parantaminen. Lisäksi havaittiin, että MIGO pystyy osittain tukemaan neurologisten tehohoitopotilaiden seurantaa erityisesti GCS-pisteiden tulkinnassa, kivun arvioinnissa, tajunnan ja sedaation tilan arvioinnissa, lasten ikätason vaikutusten arvioinnissa, lasten aivopaineen seurannassa, kommunikaatiossa lasten vanhempien kanssa, lasten epileptisen kohtauksen arviossa, terveydenhuollon ammattilaisten kommunikaatiossa, hoitajien kokemuksessa ja subjektiivisessa tarkkailussa sekä hoitajan priorisoinnissa ja resurssien käytössä monipotilastilanteessa. Analyysissä havaittiin myös haasteita, joihin MIGO ei pystynyt tarjoamaan tukea.
Opinnäytetyön tulokset paljastivat konkreettisia näkökulmia neurologisen tehohoidon hoitajien kohtaamiin haasteisiin ja osoittivat, miten tekoälykamerateknologia voi auttaa niiden ratkaisemisessa. Tutkimuksen avulla on tunnistettu MIGO-tekoälykameraratkaisulla tuettavissa olevia haasteita, joita hoitohenkilökunta kohtaa työssään, ja tutkimus korostaa teknologisten ratkaisujen potentiaalia ja tarpeellisuutta terveydenhuollossa, erityisesti neurologisten potilaiden hoidossa.