Teurastus hevosen lopetusvaihtoehtona
Palohuhta, Anne-Maarit (2014)
Palohuhta, Anne-Maarit
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501121200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501121200
Tiivistelmä
Hevosharrastus on kasvanut vuosien saatossa suuresti. Ennen hevonen on ollut apuna maa- ja metsätöissä, nykyään se on ihmisen kaveri, harrasteväline ja hellyyden kohde. Vuosittain Suomessa lopetetaan noin 5000 hevosta, joista suunnilleen vain kolmasosa päätyy elintarvikeketjuun. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää hevosten omistajien ajatuksia ja suhtautumista teurastukseen hevosten lopetusmenetelmänä. Lähtökohtana tutkimukselle oli oma harrastustausta ja mielenkiinto aihetta kohtaan.
Työn teoriaosassa käsitellään hevosen ja ihmisen suhdetta, hevosenlihan ominaisuuksia, hevosen lopettamista ja loppusijoitusta sekä teurastusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta hevosen omistajaa. Kaikki haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina, jotka nauhoitettiin ja purettiin tekstimuotoon. Lisäksi suoritettiin yksi yrittäjähaastattelu pienteurastamolla. Tämän haastattelun tarkoituksena oli selventää tutkijalle teurastusprosessin kulkua ja nykytilaa.
Tutkimuksen tulokset antoivat positiivisen kuvan hevosen teurastuksesta. Lopetusmenetelmänä se on hevoselle nopea ja kivuton. Joillekin se voi olla myös ainut tapa lopettaa hevonen, koska ruhon hävittäminen on työlästä. Vastauksissa nousi esiin myös ekologinen puoli: teurastuksessa hevosen liha päätyy elintarvikeketjuun eikä maaperää saastuttamaan. Kehittämiskohteita teurastusketjussa vielä kuitenkin on. Teurastamoiden epätasainen jakaantuminen, hevosesta saatava hin-ta ja lääkekirjanpito vaatisivat vastaajien mielestä toimenpiteitä. Myös informaatiota teurastuksesta tulisi jakaa hevosten omistajille aktiivisemmin. Tutkimuksesta ei voi tehdä merkittäviä yleistyksiä tilastollisesti, koska otanta on suppea. Opinnäytetyö voi kuitenkin toimia pohjana uusille tutkimuksille, koska tutkimustyötä hevosten teurastusmahdollisuuksien kehittämisessä vielä riittää.
Työn teoriaosassa käsitellään hevosen ja ihmisen suhdetta, hevosenlihan ominaisuuksia, hevosen lopettamista ja loppusijoitusta sekä teurastusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta hevosen omistajaa. Kaikki haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina, jotka nauhoitettiin ja purettiin tekstimuotoon. Lisäksi suoritettiin yksi yrittäjähaastattelu pienteurastamolla. Tämän haastattelun tarkoituksena oli selventää tutkijalle teurastusprosessin kulkua ja nykytilaa.
Tutkimuksen tulokset antoivat positiivisen kuvan hevosen teurastuksesta. Lopetusmenetelmänä se on hevoselle nopea ja kivuton. Joillekin se voi olla myös ainut tapa lopettaa hevonen, koska ruhon hävittäminen on työlästä. Vastauksissa nousi esiin myös ekologinen puoli: teurastuksessa hevosen liha päätyy elintarvikeketjuun eikä maaperää saastuttamaan. Kehittämiskohteita teurastusketjussa vielä kuitenkin on. Teurastamoiden epätasainen jakaantuminen, hevosesta saatava hin-ta ja lääkekirjanpito vaatisivat vastaajien mielestä toimenpiteitä. Myös informaatiota teurastuksesta tulisi jakaa hevosten omistajille aktiivisemmin. Tutkimuksesta ei voi tehdä merkittäviä yleistyksiä tilastollisesti, koska otanta on suppea. Opinnäytetyö voi kuitenkin toimia pohjana uusille tutkimuksille, koska tutkimustyötä hevosten teurastusmahdollisuuksien kehittämisessä vielä riittää.