Ahdistuneen äidin tuen tarpeet raskaus- ja lapsivuodeaikana
Hellgren, Milla (2024)
Hellgren, Milla
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060420674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060420674
Tiivistelmä
Tutkimuksen taustana oli ahdistuneisuuden yleisyys raskaana olevilla ja synnyttäneillä äideillä sekä sen vaikutukset äidin ja lapsen hyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaisia kokemuksia ahdistuneilla äideillä oli saadusta tuesta raskaus- ja lapsivuodeaikana, ja miten terveydenhuollon henkilökunta voisi vastata näihin tarpeisiin paremmin.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin kansainvälisten tutkimusten tuloksia äitien kokemasta tuesta. Tiedonhaku suoritettiin PubMed, Cinahl ja Medic -tietokannoista, ja valikoidut tutkimukset arvioitiin laadullisten kriteerien mukaan.
Tulokset osoittivat, että ahdistuneisuuden hoitoon vaikuttavat merkittävästi sosiaalinen tuki, terveydenhuollon tarjoama tuki sekä digitaalisten tukimuotojen käyttö. Sosiaalinen tuki, erityisesti vertaistuki ja perheen tuki, koettiin erittäin tärkeäksi ahdistuksen lievittämisessä. Terveydenhuollon palveluiden laatu vaihteli, ja naiset kokivat synnytyksen jälkeisen tuen usein riittämättömäksi. Digitaaliset tukimuodot tarjosivat lisätukea ja mahdollisuuden vertaistukeen erityisesti silloin, kun fyysinen osallistuminen ryhmiin oli vaikeaa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ahdistuneista äideistä huolehtivien terveydenhuollon ammattilaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota synnytyksen jälkeiseen aikaan, tarjota enemmän yksilöllistä tukea ja hyödyntää digitaalisia ratkaisuja vertaistuen mahdollistamiseksi. Näin voidaan parantaa sekä äidin että lapsen hyvinvointia ja tukea äitien kykyä kohdata vanhemmuuden haasteet.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin kansainvälisten tutkimusten tuloksia äitien kokemasta tuesta. Tiedonhaku suoritettiin PubMed, Cinahl ja Medic -tietokannoista, ja valikoidut tutkimukset arvioitiin laadullisten kriteerien mukaan.
Tulokset osoittivat, että ahdistuneisuuden hoitoon vaikuttavat merkittävästi sosiaalinen tuki, terveydenhuollon tarjoama tuki sekä digitaalisten tukimuotojen käyttö. Sosiaalinen tuki, erityisesti vertaistuki ja perheen tuki, koettiin erittäin tärkeäksi ahdistuksen lievittämisessä. Terveydenhuollon palveluiden laatu vaihteli, ja naiset kokivat synnytyksen jälkeisen tuen usein riittämättömäksi. Digitaaliset tukimuodot tarjosivat lisätukea ja mahdollisuuden vertaistukeen erityisesti silloin, kun fyysinen osallistuminen ryhmiin oli vaikeaa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ahdistuneista äideistä huolehtivien terveydenhuollon ammattilaisten tulisi kiinnittää erityistä huomiota synnytyksen jälkeiseen aikaan, tarjota enemmän yksilöllistä tukea ja hyödyntää digitaalisia ratkaisuja vertaistuen mahdollistamiseksi. Näin voidaan parantaa sekä äidin että lapsen hyvinvointia ja tukea äitien kykyä kohdata vanhemmuuden haasteet.