Asiakkaiden näkemyksiä hevosavusteisesta työtoimintavalmennuksesta
Shemeikka, Sari (2024)
Shemeikka, Sari
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320120
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320120
Tiivistelmä
Psyykkinen pahoinvointi ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Nuorena alkaneet ongelmat jatkuvat usein aikuisuuteen asti. (Vorma 2022.) Sairauspäivärahaa saavilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla yleisin syy alle 50-vuotiaana ovat mielenterveysongelmat. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä suuremmalla osalla syynä ovat mielenterveysongelmat. Pohjois-Savossa ja Kuopiossa ongelmat ovat muuta maata ja kaupunkeja yleisempiä. On tärkeää järjestää paikkoja, missä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilla on mahdollisuus tavata toisia ja kokea osallisuutta.
Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata asiakkaiden näkemyksiä hyvästä ja huonosta hevosavusteisesta tuetusta työtoimintavalmennuksesta eli hevospajatoiminnasta. Tavoitteena on saadun tiedon avulla kehittää hevospajatoimintaa vastaamaan asiakkaiden toiveita ja tarpeita mahdollisimman hyvin.
Aineistonkeruunmenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Tutkimukseen osallistui seitsemän hevospajalla käyvää asiakasta. Jokainen heistä vastasi kahteen kehyskertomukseen, toisessa oli ollut hyvä päivä ja toisessa huono päivä hevostallilla. Asiakkaat kirjoittivat tarinan kummastakin päivästä. Asiakkaat vastasivat anonyymeina. Vastausten analysoinnissa käytettiin teemoittelua.
Aineistosta muodostui seuraavat teemat: (1) vuorovaikutus ja yhteisöllisyys, (2) toiminta eläinten kanssa, (3) tallityöt, (4) voimaannuttava luonto ja (5) oma huono olo. Hyvää päivää kuvaavat kirjoitukset olivat pidempiä ja runsaammin kuvauksia sisältäviä kuin huonoa päivää kuvaavat. Hyvään päivään liittyi hyviä keskusteluja, osallisuutta, ystävystymisiä ja yhdessä tekemistä tallissa. Hevosten merkitys hoidon kohteena, mutta myös huomion antajana oli tärkeää. Tallityöt koettiin positiivisina. Maalaisympäristö koettiin toisaalta rauhoittavana ja toisaalta ajatuksia kirkastavana. Huonon päivän kuvaukset alkoivat kuvauksella omasta huonosta olosta, väsymyksestä tai kivuista. Jaksaminen heijastui myös hevosia koskeviin kuvauksiin joko niin, ettei jaksanut hoitaa tai niin, että hevonen reagoi kielteisesti väsyneeseen hoitajaan. Myöskään keskusteleminen ei tällöin tuntunut mieluisalta.
Psyykkisten ongelmien ehkäisemisen tulisi tapahtua mahdollisimman varhain, koska nuorena
ilmenneiden ongelmien on taipumus siirtyä aikuisuuteen. Siksi erityisesti erilaisiin elämänmuutosvaiheisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Hevosavusteinen toiminta voisi olla yksi kokeiltava toimintamuoto koulupudokkaiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kohdalla.
Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata asiakkaiden näkemyksiä hyvästä ja huonosta hevosavusteisesta tuetusta työtoimintavalmennuksesta eli hevospajatoiminnasta. Tavoitteena on saadun tiedon avulla kehittää hevospajatoimintaa vastaamaan asiakkaiden toiveita ja tarpeita mahdollisimman hyvin.
Aineistonkeruunmenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Tutkimukseen osallistui seitsemän hevospajalla käyvää asiakasta. Jokainen heistä vastasi kahteen kehyskertomukseen, toisessa oli ollut hyvä päivä ja toisessa huono päivä hevostallilla. Asiakkaat kirjoittivat tarinan kummastakin päivästä. Asiakkaat vastasivat anonyymeina. Vastausten analysoinnissa käytettiin teemoittelua.
Aineistosta muodostui seuraavat teemat: (1) vuorovaikutus ja yhteisöllisyys, (2) toiminta eläinten kanssa, (3) tallityöt, (4) voimaannuttava luonto ja (5) oma huono olo. Hyvää päivää kuvaavat kirjoitukset olivat pidempiä ja runsaammin kuvauksia sisältäviä kuin huonoa päivää kuvaavat. Hyvään päivään liittyi hyviä keskusteluja, osallisuutta, ystävystymisiä ja yhdessä tekemistä tallissa. Hevosten merkitys hoidon kohteena, mutta myös huomion antajana oli tärkeää. Tallityöt koettiin positiivisina. Maalaisympäristö koettiin toisaalta rauhoittavana ja toisaalta ajatuksia kirkastavana. Huonon päivän kuvaukset alkoivat kuvauksella omasta huonosta olosta, väsymyksestä tai kivuista. Jaksaminen heijastui myös hevosia koskeviin kuvauksiin joko niin, ettei jaksanut hoitaa tai niin, että hevonen reagoi kielteisesti väsyneeseen hoitajaan. Myöskään keskusteleminen ei tällöin tuntunut mieluisalta.
Psyykkisten ongelmien ehkäisemisen tulisi tapahtua mahdollisimman varhain, koska nuorena
ilmenneiden ongelmien on taipumus siirtyä aikuisuuteen. Siksi erityisesti erilaisiin elämänmuutosvaiheisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Hevosavusteinen toiminta voisi olla yksi kokeiltava toimintamuoto koulupudokkaiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kohdalla.