Pieni askel kerrallaan : osallistujien kokemuksia mindfulness-kurssista suhteessa riippuvuuteen ja elämänhallintaan

Abstract

Elämänhallinta on tärkeä tekijä ihmisen hyvinvoinnissa ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmiseen, tämän elämään ja sitä ohjaaviin valintoihin. Riippuvuus voi vaikuttaa negatiivisesti ihmiseen ja tämän elämän eri osa-alueisiin. Riippuvuus ja elämänhallinta ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Mindfulness-interventioiden on todettu olevan keino riippuvuuden hallinnassa ja näin myös elämänhallinnan vahvistamisessa. Tämä opinnäytetyö käsittelee Suomessa toimivan mielenterveysjärjestön järjestämää mindfulness-kurssia riippuvuudesta tai haitallisista ajattelu- ja toimintamalleista kärsiville. Yhteistyökumppanimme toiveesta järjestön ja kurssin nimeä eikä sen ajankohtaa paljasteta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää osallistujien kokemuksia kurssista sekä siitä kokivatko he muutosta suhteessa omaan riippuvuuteensa ja elämänhallinnan kokemukseensa kurssin jälkeen. Halusimme myös selvittää, millaisia riippuvuuksia kurssille osallistuneilla on, tuottaen samalla tietoa riippuvuuksien moninaisuudesta.

Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin laadullista ja määrällistä tutkimusotetta yhdistävää triangulaatiota. Aineisto kerättiin verkkolomakehaastattelun avulla osana kurssin palautekyselylomaketta. Lomakkeeseen vastasi seitsemän henkilöä, jotka olivat käyneet kurssin alusta loppuun. Aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentui riippuvuuden, elämänhallinnan ja mindfulnessin käsitteistön, teorioiden ja keskinäisten vuorovaikutussuhteiden määrittelystä.

Aineiston analyysin tuloksena muodostuu kolme pääluokkaa, joilla oli korostunut rooli koetun muutoksen mahdollistumisessa. Nämä pääluokat olivat Oman toiminnan muuttuminen, Asennoitumisen muutos ja Sosiaalinen tuki. Merkittäviä tekijöitä olivat lisääntynyt ymmärrys oman toiminnan, ajatusten ja riippuvuuden mekanismeista, uusien toimintatapojen löytäminen, negatiivisen lähtötilanteen kääntyminen toiveikkuudeksi tulevasta sekä ohjaajan ja muiden osallistujien taholta koettu sosiaalinen tuki. Riippuvuuksien ja riippuvuuden riskien kirjo oli vastaajien joukossa moninaista ja osa nimesi useampia riippuvuuksia. Toiminnalliset riippuvuudet olivat vastaajien keskuudessa aineellisia riippuvuuksia yleisempiä. Kaikki osallistujat kokivat elämänhallintansa vahvistuneen ja voimavarojen lisääntyneen kurssin aikana.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että valtaosa osallistujista koki kurssilla olleen positiivinen vaikutus suhteessa omaan riippuvuuteen ja elämänhallintaan. Tulevaisuudessa tärkeää olisi myös tutkia mindfulness-harjoittelun hyötyjä pidemmällä aikavälillä ja suhteessa elämänhallintaan ja riippuvuuteen. Opinnäytetyömme tuotti tietoa siitä minkälaisia vaikutuksia mindfulnessilla voi olla henkilön riippuvuuteen ja elämänhallintaan, mitkä olivat koettua muutosta mahdollistavia tekijöitä sekä kartoitti riippuvuuksien kirjoa, joiden hallinnassa mindfulnessia voidaan mahdollisesti hyödyntää. Opinnäytetyö luo positiivissuuntaista näkemystä mindfulness-kurssien mahdollisuuksista osana ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä sekä mielenterveyttä edistävän järjestötyön toimintaa. Yhteistyökumppanimme voi mahdollisesti hyödyntää opinnäytetyömme tuloksia uusien kurssien sekä toimintansa suunnitteluun tulevaisuudessa.