Sanattoman viestinnän merkitys hoitotyön vuorovaikutustilanteissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sanattoman viestinnän merkitystä sekä ilmenemistä hoitotyön vuorovaikutustilanteissa. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymyksinä olivat: Millaista sanatonta viestintää hoitotyön vuorovaikutustilanteissa ilmenee sekä mikä on sanattoman viestinnän merkitys hoitotyön vuorovaikutustilanteissa. Tavoitteena oli antaa tietoa sanattomasta viestinnästä hoitotyön ammattilaisille.

Sanaton viestintä on kehonkieltä, joka voi olla tietoista, tai tiedostamatonta. Sanaton viestintä hoitotyön vuorovaikutuksessa ilmenee esimerkiksi katsekontaktina, kasvojen ilmeinä, kuunteluna, pään ja kehon asentona sekä kosketuksena. Sanattoman viestinnän pienet erot vaikuttavat siihen, koetaanko viestintä positiivisena vai negatiivisena. Katsekontaktin luominen ja ylläpitäminen vahvistavat potilaiden positiivisia kokemuksia. Katsekontaktin luomisen välttäminen tai katsekontaktin toistuva katkaisu koetaan negatiivisina kommunikoinnin keinoina. Sanattomassa vuorovaikutuksessa tulkitaan kuitenkin kehon kieltä kokonaisuutena.

Potilaiden kokemusten mukaan hoitajan sanaton viestintä kertoo siitä, onko hoitaja läsnä vuorovaikutussuhteessa. Potilaat määrittelevät kuuntelun osaksi laadukasta hoitotyötä. Hoitajan kehonkieli vaikuttaa koko hoitosuhteen rakentumiseen. Tulokset osoittivat, että hoitajat käyttävät tietoisesti sanatonta viestintää osana vuorovaikutusta ja oikein käytetyllä viestinnällä pystytään vaikuttamaan positiivisesti vuorovaikutustilanteesta syntyvään kokemukseen ja vuorovaikutuksen kulkuun. Tietoinen sanattoman viestinnän käyttö vahvistaa sitä, että omaan sanattomaan viestintään voi vaikuttaa ja omia sanattoman viestinnän taitoja pystyy kehittämään.

Sanattomasta viestinnästä löytyy kansainvälisiä tutkimuksia, mutta suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei löytynyt. Vuorovaikutustaitoja ja nimenomaan sanatonta viestintää tulisi jatkossa tutkia suomalaisen hoitotyön ja tapakulttuurin näkökulmasta. Jatkotutkimusaiheena voisi myös tutkia sanattoman viestinnän ja vuorovaikutustaitojen opetuksen tarpeellisuutta hoitoalan koulutusohjelmissa.

The purpose of this thesis was to describe the significance of non-verbal communication and its manifestation in nursing interaction situations. This thesis was implemented as a literature review. The research questions were what kind of communication occurs in nursing interaction situations and what is the significance of non-verbal communication in nursing interaction situations.

Non-verbal communication is body language, which can be conscious or unconscious. Non-verbal communication in nursing interaction is manifested for example as eye contact, facial expressions, listening, head and body position and touch. Small differences in non-verbal communication influence whether the communication is perceived as positive or negative. Creating and maintaining eye contact reinforces a positive experience, while avoiding making eye contact or repeatedly breaking eye contact are perceived as negative means of communication. However, in nonverbal interaction, body language is interpreted as a whole.

According to the patients' experiences, the nurse's non-verbal communication indicates whether the healthcare professional is present in the interaction relationship. Patients consider listening as part of high-quality nursing work. The caregiver's body language shapes the structure of the entire care relationship. The results showed that the nurses consciously use non-verbal communication as part of the interaction, and with correctly used communication, it is possible to positively influence the experience arising from the interaction situation and the course of the interaction. Conscious use of non-verbal communication strengthens the fact that you can influence your own non-verbal communication and develop your own non-verbal communication skills.

There are international studies on non-verbal communication, but no Finnish studies on the subject were found. Communication skills and specifically non-verbal communication should be studied in the future from the perspective of Finnish nursing work and culture. As a further research topic, the necessity of teaching non-verbal communication and interaction skills in nursing education programs could also be investigated.