Ikääntyneen hätätilapotilaan tunnistaminen ja hoito : koulutus hoitohenkilöstölle

Abstract

Ikääntyneiden hätätilat kehittyvät usein nopeasti, ja peruselintoimintojen häiriöt ovat ikääntyneen perussairauksien ja yleistilan vuoksi henkeä uhkaavia ja monesti vaikeasti havaittavissa ennakkoon. Ratkaisevassa osassa on oireiden tunnistaminen ja nopea ja oikea hoidon aloittaminen. Ikääntyneiden palvelu- ja hoitokodeissa työskentelee hoitoalan ammattilaisia, mutta heidän työssään hätätilapotilaan tunnistaminen ja hoito ei ole rutiininomaista, eikä taitoa järjestelmällisesti kehitetä tai pidetä yllä. Tämän vuoksi hätätilapotilaan hoitoon vaadittavia taitoja tulisi harjoittaa sekä oppia tutkimaan ja tunnistamaan erilaisia tyypillisiä ikääntyneiden hätätiloja.

Ensihoidolle teettämämme kyselyn ja omien kokemuksiemme perusteella tunnistimme useampia kehityskohteita ikääntyneiden palvelukotien ja -laitosten hoitohenkilökunnan menetelmissä tunnistaa ja hoitaa ikääntyneiden hätätiloja. Potilaan tilan tutkiminen, raportointi, hoidon aloittaminen, lisäavun hälyttäminen ja esitietojen antaminen ensihoitajien saapuessa paikalle lyhentävät potilaan hoitoonpääsyaikaa.

Opinnäytetyön teorian pohjalta teimme koulutuspaketin ikääntyneiden parissa työskentelevälle hoitohenkilökunnalle sairaaloiden ulkopuolella. Tarkoitus ei ole koulutuksen kautta lisätä 112-soittoja, vaan opettaa hoitohenkilökuntaa tunnistamaan se joukko akuutisti hoitoa tarvitsevista ikääntyneistä, joiden hoito tulee aloittaa välittömästi. Teoriapakettiin kasasimme yksinkertaisia muistisääntöjä ja potilaan tutkimisessa koulutuksessa on käytössä ABCDE-menetelmä. Tällä varmistetaan potilaan systemaattinen ja riittävä tutkiminen. Tutkimukset osoittavat, että simulaatiot tukevat oppimista ja auttavat yhdistämään teoriaa käytännön työmenetelmiin.

Koulutuspakettia tarjottiin palvelutalo Metsolan Kartanolle. Sovimme pitävämme kahden tunnin koulutuspaketin huhtikuussa 2017. Keräsimme koulutukseen osallistuneilta itsearviota omista taidoistaan sekä pyysimme heitä arvioimaan taitojensa kehittymisen ja koulutuksen hyödyllisyyden koulutuksen jälkeen. Kyselyn tulokset osoittivat, että koulutus koettiin tarpeelliseksi ja osallistujat arvioivat taitojensa karttuneen koulutuksen ansiosta. Yhteyshenkilömme Metsolan Kartanolta toivoi jatkossa lisäkoulutusta niille, jotka eivät tällä kertaa koulutukseen päässeet osallistumaan.

Emergency situations with elderly people usually develop rapidly, and due to common basic dis-eases, changes in basic vital signs are more likely to be life-threatening and difficult to foresee. The key element is to be able to identify symptoms and react correctly as fast as possible. Healthcare professionals work at elderly people's nursing homes, but it is not their core compe-tence in daily work to identify emergency patients or to start their treatment. It is important to note that there is no standard process to develop and maintain these skills.

We made an enquiry for paramedics, and based on these results and our own experiences we were able to raise several developmental issues concerning identifying and taking care of emer-gency situations with elderly people. Examining, reporting, starting correct treatment, calling for backup and sharing information correctly with paramedics improves the quality of treatment and shortens the load-and-go time for getting into the hospital.

Based on this theory, we created training material for healthcare professionals working with elder-ly people outside of hospitals. The point of this training is not to increase the amount of emergen-cy calls, but to help to identify those whose rapidly changing situation requires acute care. The theory in this training is meant to be simple and easy to remember. We use the ABCDE-protocol for patient examination, which ensures a systematic and sufficient way of working. Research also shows that simulations are a good way to learn and to implement theory into practice.

This training session was offered at Metsolan Kartano, where we held two hours of training in April 2017. We asked the participants to fill a self-evaluation form in the beginning and at the end of the training session. According to the results, the participants believe that the training improved their skills to identify and treat emergency patients. The training was also considered necessary, and our contact person at Metsolan Kartano hoped that another training session could be held for those who could not participate in the first session.