Yksinhuoltajaisät päiväkodin asiakkaana : "Sankari ja outo kummajainen"
Laine, Jonna (2014)
Laine, Jonna
Lapin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014113017539
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014113017539
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aihe ja tavoitteet:
Opinnäytetyöni aiheeksi valitsin yksinhuoltajaisät päiväkodin asiakkaana. Pyrin opinnäytetyössäni selvittämään, mitkä valmiudet lastentarhanopettajilla on vastata kasvatuskumppanuuteen sekä mitkä valmiudet lastentarhanopettajalla on vastata yksinhuoltajaisien tarpeisiin. Selvitin myös onko eroa kasvatuskumppanuudessa, kun sen toisena osapuolena onkin isä. Vastauksia tutkimuskysymyksiini hain haastattelemalla lastentarhanopettajia sekä perehtymällä lähdekirjallisuuteen.
Teoreettinen viitekehys:
Teoriaosuus koostuu vanhemmuuteen, isyyteen, yksinhuoltajuuteen, päiväkotiin sekä kasvatuskumppanuuteen liittyviin seikkoihin perehtymisestä. Tätä täydentävät yksinhuoltajaisien kokemukset ja lastentarhanopettajien haastatteluista saatu tieto.
Toteutustapa:
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen eli laadullinen. Opinnäytetyö etenee perinteisesti teoria osuudesta metodologiseen osuuteen, jota seuraa analyyttinen osuus sekä lopuksi pohdinta. Haastattelin neljää lastentarhanopettajaa kolmesta eri päiväkodista Keminmaassa kesällä 2014.
Johtopäätökset:
Haastatteluista ilmeni, että lastentarhanopettajilla on hyvät valmiudet kasvatuskumppanuuteen. Tämä valmius on myös parantunut aiempaan koulutukseen verrattuna, koska sen merkitystä korostetaan nykyään enemmän. Kasvatuskumppanuuteen kuitenkin saa varmuutta vasta työelämässä kokemuksen kautta. Valmius vastata perinteisestä poikkeavan vanhemmuuden tarpeisiin on kuitenkin heikompaa. Itse täytyy olla valveutunut seuraamaan alaansa liittyvää tietoa, jotta pysyy mukana. Koulutuksessa olisi myös hyvä panostaa tähän enemmän.
Opinnäytetyöni aiheeksi valitsin yksinhuoltajaisät päiväkodin asiakkaana. Pyrin opinnäytetyössäni selvittämään, mitkä valmiudet lastentarhanopettajilla on vastata kasvatuskumppanuuteen sekä mitkä valmiudet lastentarhanopettajalla on vastata yksinhuoltajaisien tarpeisiin. Selvitin myös onko eroa kasvatuskumppanuudessa, kun sen toisena osapuolena onkin isä. Vastauksia tutkimuskysymyksiini hain haastattelemalla lastentarhanopettajia sekä perehtymällä lähdekirjallisuuteen.
Teoreettinen viitekehys:
Teoriaosuus koostuu vanhemmuuteen, isyyteen, yksinhuoltajuuteen, päiväkotiin sekä kasvatuskumppanuuteen liittyviin seikkoihin perehtymisestä. Tätä täydentävät yksinhuoltajaisien kokemukset ja lastentarhanopettajien haastatteluista saatu tieto.
Toteutustapa:
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen eli laadullinen. Opinnäytetyö etenee perinteisesti teoria osuudesta metodologiseen osuuteen, jota seuraa analyyttinen osuus sekä lopuksi pohdinta. Haastattelin neljää lastentarhanopettajaa kolmesta eri päiväkodista Keminmaassa kesällä 2014.
Johtopäätökset:
Haastatteluista ilmeni, että lastentarhanopettajilla on hyvät valmiudet kasvatuskumppanuuteen. Tämä valmius on myös parantunut aiempaan koulutukseen verrattuna, koska sen merkitystä korostetaan nykyään enemmän. Kasvatuskumppanuuteen kuitenkin saa varmuutta vasta työelämässä kokemuksen kautta. Valmius vastata perinteisestä poikkeavan vanhemmuuden tarpeisiin on kuitenkin heikompaa. Itse täytyy olla valveutunut seuraamaan alaansa liittyvää tietoa, jotta pysyy mukana. Koulutuksessa olisi myös hyvä panostaa tähän enemmän.