Syyteoikeuden vanhentuminen : Rikosoikeudellisen vanhentumisen muotona

Abstract

Opinnäytetyössä käsitellään rikosoikeudellisen vanhentumisen keskeisintä muotoa, syyteoikeuden vanhentumista. Työn tavoitteena oli tutkia, mitä tarkoitetaan syyteoikeuden vanhentumisella, missä ajassa eri rikokset vanhentuvat, mitkä perusteet eri vanhentumisaikojen säätämisen takana vaikuttavat ja miten vanhentuminen esiintyy rikosprosessin eri vaiheissa. Opinnäytetyö kokoaa yhteen aiheesta kiinnostuneelle lukijalle kaiken tarpeellisen tiedon syyteoikeuden vanhentumisesta. Tutkimuksessa avataan eri käsitteitä, lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia, jotta kaikki lukijat pystyvät ymmärtämään käsiteltävän asian, niiden esiintyessä käsiteltävän aiheen yhteydessä. Tutkimuksessa hyödynnetään laajasti oikeuskirjallisuutta, artikkeleita, oikeuskäytäntöä, lainsäädäntöä ja hallituksen esityksiä. Syyteoikeuden vanhennuttua, eli oikeuden vaatia rikoksesta rangaistusta kuluttua ajallisesti umpeen, ketään ei voida saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teosta. Syyteoikeus on ehdoton prosessinedellytys, mikä tarkoittaa sitä, että jos tämä on vanhentunut, tuomioistuin ei ota syytettä käsiteltäväksi. Rikoksille säädetään niiden laatuun perustuen eripituisia vanhentumisaikoja, mitä lievemmästä rikoksesta on kyse, sitä nopeammin saavutetaan se vaihe, jolloin syytteen nostaminen olisi epätarkoituksenmukaista ja kohtuutonta. Rikosprosessin joutuisuus on tärkeää asianosaisten oikeusturvan kannalta, koska ajan kuluessa näytön ja todistelun luotettavuus kärsii, ja myös ettei rikoksesta epäilty tai syytetty jäisi liian pitkäksi aikaa epävarmuuteen kohtalostaan. Vanhentumisaikojen pituuden säätämisen taustalla, joidenkin rikosten kohdalla, on vaikuttanut Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten sisältö.

The theme presented in this thesis is the most central type of the criminal statute of limitations, the time-barring of the right to bring charges. The aim of this thesis was to research what time-barring of the right to bring charges means, what these time limits that result in different crimes becoming time-barred are, what underlying there are that affect enactment of different time limits and how time-barring appears in the different stages of the criminal procedure. The thesis collects together all the necessary information about the time-barring of the right to bring charges for the reader who is interested in the theme. The concepts, the laws and the international contracts are explained in the thesis as they come up in connection with every theme, so that every reader can understand the topic that is under discussion. In the study juridical literature, articles, case law, legislation and government bills have been exploited widely. Once the right to bring charges has been time-barred, there is no longer the possibility to convict anyone to a penalty on that crime. The right to bring charges is a strict requirement for the criminal procedure, which means that if this case has been time-barred, the charge can no longer be investigated. Different crimes have different length time limits based on their quality. If the crime is a minor one, the sooner it reaches the point were the right to bring charges becomes impractical and unreasonable. From the point of view of the involved parties is important that the trial can be completed within a reasonable time, because when time passes the reliability of proof of crime and presentation of evidence suffers. Also, protecting the rights of the involved parties it must be taken into consideration so that the suspect of the crime or the defendant does not have to stay in uncertainty about his/her destiny for long time. Certain international contracts binding Finland have content that have influenced enacting the time-barring of the right to bring charges in certain crimes.