Työaika-autonomian vaikutus työhyvinvointiin Taimintuvalla, Jussinkodilla ja Anninpirtillä
Vesaniemi, Minna (2014)
Vesaniemi, Minna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416395
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416395
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli tuoda esille työhyvinvointiin liittyviä asioita ja antaa keinoja, miten työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa työaika-autonomisen työvuorosuunnittelun avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda myös esille sitä, miten työntekijät kokevat työaika-autonomisen työvuorosuunnittelun. Työaika-autonomiassa jokainen työntekijä saa vaikuttaa omiin työaikoihinsa työaika-autonomian reunaehtojen puitteissa. Lisäksi työntekijän pitää tietää, ja ottaa huomioon, mitä erityisvaatimuksia oman työpaikan työvuorolistojen tekeminen vaatii.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastattiin kesäkuussa 2014. Tutkimuskohteena olivat Sastamalassa sijaitsevien Taimintuvan, Jussinkodin ja Anninpirtin hoitotyöntekijät, joita oli 55. Tutkimuksessa käytin pääasiassa kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää, jossa aineisto kerättiin suljetuilla eli strukturoiduilla kysymyksillä. Lisäksi käytin avoimissa kysymyksissä myös kvalitatiivista eli laadullista menetelmää.
Tutkimustuloksina saatiin, että työaika-autonomialla oli työhyvinvointia parantavia vaikutuksia, jos sen suunnitteleminen saatiin toimimaan työpaikalla. Parhaiten se auttoi työn, harrastusten ja yksityiselämän yhteensovittamisessa. Tutkimustuloksista huomioitiin myös se, että suurin osa vastanneista oli työaikasuunnittelussa autonomisen suunnittelun kannalla, eikä toivonut esimiehen tekemiä työvuorolistoja.
Tutkimustuloksista tuli esille se, että vaikeana pidettiin työntekijöiden joustamattomuutta ja sitä, että kaikki eivät ottaneet huomioon kokonaistilannetta sekä sitä, että kuinka paljon työntekijöitä tarvitaan eri työvuoroihin. Edellytyksenä työvuorolistojen onnistumiselle pidettiin myös työntekijöiden välistä hyvää kommunikointia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastattiin kesäkuussa 2014. Tutkimuskohteena olivat Sastamalassa sijaitsevien Taimintuvan, Jussinkodin ja Anninpirtin hoitotyöntekijät, joita oli 55. Tutkimuksessa käytin pääasiassa kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää, jossa aineisto kerättiin suljetuilla eli strukturoiduilla kysymyksillä. Lisäksi käytin avoimissa kysymyksissä myös kvalitatiivista eli laadullista menetelmää.
Tutkimustuloksina saatiin, että työaika-autonomialla oli työhyvinvointia parantavia vaikutuksia, jos sen suunnitteleminen saatiin toimimaan työpaikalla. Parhaiten se auttoi työn, harrastusten ja yksityiselämän yhteensovittamisessa. Tutkimustuloksista huomioitiin myös se, että suurin osa vastanneista oli työaikasuunnittelussa autonomisen suunnittelun kannalla, eikä toivonut esimiehen tekemiä työvuorolistoja.
Tutkimustuloksista tuli esille se, että vaikeana pidettiin työntekijöiden joustamattomuutta ja sitä, että kaikki eivät ottaneet huomioon kokonaistilannetta sekä sitä, että kuinka paljon työntekijöitä tarvitaan eri työvuoroihin. Edellytyksenä työvuorolistojen onnistumiselle pidettiin myös työntekijöiden välistä hyvää kommunikointia.