Haasteena koulupoissaolot : kodin ja koulun yhteistyötä kehittämässä
Holopainen, Marju; Kangas, Irina (2014)
Lataukset:
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616842
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112616842
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä pääkaupunkiseutulaisen yhteiskoulun oppilashuollon kanssa. Oppilashuollon henkilökunnassa oli herännyt huoli viime vuosina lisääntyneistä yläkoululaisten luvattomista poissaoloista, ja he halusivat löytää uusia keinoja näihin poissaoloihin tarttumiseksi. Oppilashuollossa koettiin tärkeäksi selvittää vanhempien ajatuksia tilanteesta ja löytää niiden avulla uusia tapoja toimia poissaolotilanteissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää keinoja vahvistamaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä, niin että tulevaisuudessa oppilaiden luvattomiin poissaoloihin voidaan tarttua entistä nopeammin ja tehokkaammin. Teoreettisena viitekehyksenä työssä oli kodin ja koulun välinen kasvatuskumppanuus. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kuutta vanhempaa, joiden yläastetta käyvillä nuorilla oli runsaasti luvattomia poissaoloja. Vanhempien teemahaastattelut toteutettiin keväällä 2014 yksilöhaastatteluina. Koulun puolelta haastateltiin kahta oppilashuollon jäsentä parihaastattelussa pian vanhempien haastatteluiden jälkeen.
Haastatteluissa vanhemmat kertoivat luvattomien poissaolojen aiheuttaneen huolta, turhautumista ja häpeää. Lisäksi koulun epäselvät ja vaihtelevat käytännöt loivat epävarmuutta. Vanhempien mielestä poissaoloihin puututtiin useimmiten riittävän ajoissa, mutta puuttumisen prosessissa löytyi kehittämisen varaa. Parkkiluokan tukitoimintaa pidettiin ehdottoman tärkeänä ja keskeisenä. Kasvatuskumppanuuden vanhemmat näkivät toimivan pääosin hyvin, ja he kokivat tulleensa kuulluiksi ja kohdelluiksi tasavertaisina kumppaneina. Haastatteluista nousi esille neljä selkeää kehittämisen aluetta. Nämä alueet olivat viestintä, yhteyshenkilö, informaatio ja prosessi. Viestinnän vanhemmat toivoivat olevan kannustavampaa ja vähemmän kuorimittavaa, ja lisäksi toivottiin monipuolisempia viestinnän tapoja. Kaikki vanhemmat toivoivat, että ongelmatilanteissa koulu nimeäisi yhteyshenkilön, jonka kautta tilannetta lähdettäisiin selvittämään. Vanhemmat kaipasivat myös lisää koostettua informaatiota sekä luvattomista poissaoloista että koulun tarjoamista tukimuodoista. Luvattomiin poissaoloihin puuttumiseen toivottiin selkeää, mutta joustavaa prosessia.
Johtopäätöksenä todetaan, että vaikka koululla on toimivia tukimuotoja, käytäntöjä tulisi yhdenmukaistaa ja toimintatapoja tarkentaa. Toimivalla prosessilla voidaan tiivistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja tukea nuorta sekä hänen perhettään ongelmatilanteessa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää keinoja vahvistamaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä, niin että tulevaisuudessa oppilaiden luvattomiin poissaoloihin voidaan tarttua entistä nopeammin ja tehokkaammin. Teoreettisena viitekehyksenä työssä oli kodin ja koulun välinen kasvatuskumppanuus. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kuutta vanhempaa, joiden yläastetta käyvillä nuorilla oli runsaasti luvattomia poissaoloja. Vanhempien teemahaastattelut toteutettiin keväällä 2014 yksilöhaastatteluina. Koulun puolelta haastateltiin kahta oppilashuollon jäsentä parihaastattelussa pian vanhempien haastatteluiden jälkeen.
Haastatteluissa vanhemmat kertoivat luvattomien poissaolojen aiheuttaneen huolta, turhautumista ja häpeää. Lisäksi koulun epäselvät ja vaihtelevat käytännöt loivat epävarmuutta. Vanhempien mielestä poissaoloihin puututtiin useimmiten riittävän ajoissa, mutta puuttumisen prosessissa löytyi kehittämisen varaa. Parkkiluokan tukitoimintaa pidettiin ehdottoman tärkeänä ja keskeisenä. Kasvatuskumppanuuden vanhemmat näkivät toimivan pääosin hyvin, ja he kokivat tulleensa kuulluiksi ja kohdelluiksi tasavertaisina kumppaneina. Haastatteluista nousi esille neljä selkeää kehittämisen aluetta. Nämä alueet olivat viestintä, yhteyshenkilö, informaatio ja prosessi. Viestinnän vanhemmat toivoivat olevan kannustavampaa ja vähemmän kuorimittavaa, ja lisäksi toivottiin monipuolisempia viestinnän tapoja. Kaikki vanhemmat toivoivat, että ongelmatilanteissa koulu nimeäisi yhteyshenkilön, jonka kautta tilannetta lähdettäisiin selvittämään. Vanhemmat kaipasivat myös lisää koostettua informaatiota sekä luvattomista poissaoloista että koulun tarjoamista tukimuodoista. Luvattomiin poissaoloihin puuttumiseen toivottiin selkeää, mutta joustavaa prosessia.
Johtopäätöksenä todetaan, että vaikka koululla on toimivia tukimuotoja, käytäntöjä tulisi yhdenmukaistaa ja toimintatapoja tarkentaa. Toimivalla prosessilla voidaan tiivistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja tukea nuorta sekä hänen perhettään ongelmatilanteessa.