Luottamusta vai varautuneisuutta? : nuorten kokemuksia osallisuudesta ja yhteydenpidosta sijaishuollon aikana
Nieminen, Mari; Lähdes, Pirita (2014)
Nieminen, Mari
Lähdes, Pirita
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111815937
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111815937
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkitaan lastensuojeluasiakkaina olevien nuorten kokemuksia läheisten osallisuudesta ja yhteydenpidosta heihin sijaishuollon aikana. Tämän lisäksi tutkitaan nuorten kokemuksia omasta osallisuudestaan sijaishuollon aikana. Tutkimus on osa Pesäpuu ry:n Lähemmäs-projektia, jonka tavoitteena on läheisten osallisuuden vahvistaminen lastensuojelussa. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen aineistona on 12 nuoren haastattelut kahdesta varsinaissuomalaisesta sijaishuoltoyksiköstä. Nuoret ovat iältään 14–17-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Tutkimuksen analysoinnissa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksen mukaan huostaanotettujen nuorten läheissuhteet ja perheet ovat moninaisia. Yksi tutkimuksen tulos oli, että luottamus viranomaisiin liittyy osallisuuden kokemukseen. Nuoret jakautuivat luottavaisiin ja osallisiin nuoriin sekä varautuneisiin ja osattomiin nuoriin kokemustensa perusteella. Nämä nuoret suhtautuivat eri tavalla viranomaisten käyttämään valtaan. Luottavaiset nuoret kokivat, että he tulevat kuulluiksi, voivat vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin ja heidän läheisillään on yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet. Varautuneet nuoret kokivat, että heidän mielipiteensä pyritään kuulemaan, mutta sitä ei huomioida päätöksenteossa. He kokivat, että läheiset tulevat paremmin kuulluiksi kuin he itse. Läheisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut niin paljon kuin luottavaisilla nuorilla. Luottamuksellinen omaohjaajasuhde edisti nuorten kuulluksi tulemisen kokemusta. Läheisillä sitä lisäsi aktiivinen perhetyö. Yksi väylä kuulluksi tulemiselle on lastensuojeluyksikössä pidettävät asiakassuunnitelmaneuvottelut.
Kokemukset yhteydenpidosta läheisiin jakautuivat luottavaisten ja varautuneiden nuorten kesken. Luottavaiset nuoret olivat tyytyväisempiä yhteydenpitoon kuin varautuneet nuoret. He myös kokivat varautuneita nuoria useammin, että yhteydenpitoa on autettu sosiaalityöntekijän ja lastensuojeluyksikön työntekijöiden toimesta.
Tutkimuksen avulla on saatu tärkeää tietoa siitä, miten nuoret kokevat osallisuuden ja yhteydenpidon. Tästä näkökulmasta nuorten kokemuksia ei ole juurikaan tutkittu aiemmin. Tutkimuksesta saadaan uutta tietoa sijoitettujen nuorten käsityksistä yhteydenpidosta omiin läheisiin ja läheisten osallisuudesta sijoituksen aikana. Tutkimuksesta saatuja tuloksia on tarkoitus käyttää Pesäpuu ry:n Lähemmäs-projektissa ja sen avulla tavoitteena on kehittää koulutussisältöjä lastensuojelun toimijoille kuten sosiaalityöntekijöille sekä avo- ja sijaishuollon työntekijöille. Tavoitteena on saada tietoa siitä, miten läheisiä voidaan paremmin huomioida lapsilähtöisesti lastensuojelun eri vaiheissa ja miten läheissuhteita opittaisiin arvostamaan lastensuojelutyössä. Tutkimuksesta saatuja tuloksia on tarkoitus käyttää ammattilaisten asennemuutostyössä.
Tutkimuksen mukaan huostaanotettujen nuorten läheissuhteet ja perheet ovat moninaisia. Yksi tutkimuksen tulos oli, että luottamus viranomaisiin liittyy osallisuuden kokemukseen. Nuoret jakautuivat luottavaisiin ja osallisiin nuoriin sekä varautuneisiin ja osattomiin nuoriin kokemustensa perusteella. Nämä nuoret suhtautuivat eri tavalla viranomaisten käyttämään valtaan. Luottavaiset nuoret kokivat, että he tulevat kuulluiksi, voivat vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin ja heidän läheisillään on yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet. Varautuneet nuoret kokivat, että heidän mielipiteensä pyritään kuulemaan, mutta sitä ei huomioida päätöksenteossa. He kokivat, että läheiset tulevat paremmin kuulluiksi kuin he itse. Läheisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut niin paljon kuin luottavaisilla nuorilla. Luottamuksellinen omaohjaajasuhde edisti nuorten kuulluksi tulemisen kokemusta. Läheisillä sitä lisäsi aktiivinen perhetyö. Yksi väylä kuulluksi tulemiselle on lastensuojeluyksikössä pidettävät asiakassuunnitelmaneuvottelut.
Kokemukset yhteydenpidosta läheisiin jakautuivat luottavaisten ja varautuneiden nuorten kesken. Luottavaiset nuoret olivat tyytyväisempiä yhteydenpitoon kuin varautuneet nuoret. He myös kokivat varautuneita nuoria useammin, että yhteydenpitoa on autettu sosiaalityöntekijän ja lastensuojeluyksikön työntekijöiden toimesta.
Tutkimuksen avulla on saatu tärkeää tietoa siitä, miten nuoret kokevat osallisuuden ja yhteydenpidon. Tästä näkökulmasta nuorten kokemuksia ei ole juurikaan tutkittu aiemmin. Tutkimuksesta saadaan uutta tietoa sijoitettujen nuorten käsityksistä yhteydenpidosta omiin läheisiin ja läheisten osallisuudesta sijoituksen aikana. Tutkimuksesta saatuja tuloksia on tarkoitus käyttää Pesäpuu ry:n Lähemmäs-projektissa ja sen avulla tavoitteena on kehittää koulutussisältöjä lastensuojelun toimijoille kuten sosiaalityöntekijöille sekä avo- ja sijaishuollon työntekijöille. Tavoitteena on saada tietoa siitä, miten läheisiä voidaan paremmin huomioida lapsilähtöisesti lastensuojelun eri vaiheissa ja miten läheissuhteita opittaisiin arvostamaan lastensuojelutyössä. Tutkimuksesta saatuja tuloksia on tarkoitus käyttää ammattilaisten asennemuutostyössä.