Sairaanhoitajia Suomen Turusta : sairaanhoitajakurssi 73 mukana terveydenhuollon kehittämisessä
Paatero, Seija; Veräjänkorva, Seija; Välilä, Seija; Laitinen, Irma; Heinonen, Milja; Lind, Kaija (2013)
Paatero, Seija
Veräjänkorva, Seija
Välilä, Seija
Laitinen, Irma
Heinonen, Milja
Lind, Kaija
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-352-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-352-3
Tiivistelmä
Turussa on koulutettu sairaanhoitajia vuodesta 1893 lähtien. Koulutuksessa on edetty alun muutaman kuukauden pikakursseista nykyiseksi korkeakoulututkinnoksi. Mukana on kuitenkin aina ollut ammatillinen kutsumus ja työhön sitoutuminen sekä kiinnostus oman työn ja sairaanhoitajan koulutuksen kehittämiseen.
Elokuussa 1962 aloitti opintonsa Turun sairaanhoitajaopiston kurssi 73 ja vuonna 1965 ryhmän opiskelijat suorittivat sairaanhoitajan tutkinnon. ”Sairaanhoitajia Suomen Turusta” maalaa henkilökuvan ryhmästä, sen opiskeluajoista ja ryhmän jäsenten yksilöllisistä työurista sairaanhoitajina. He ovat tehneet elämäntyönsä terveydenhuollon eri sektoreilla murrosvaiheessa, jossa ”sisar hento valkoinen” ei enää ollut työlleen omistautuva vanhapiika, vaan perhe-elämän ja palkkatyön, usein myös opiskelun, yhteen sovittava monitaituri.
”Toivomme julkaisun kiinnostavan omien opiskelutoveriemme lisäksi nykyisiä terveydenhuollon päättäjiä ja opettajia. Opiskelijoille historia, aika lähimenneisyydestä, on tarpeen oman identiteetin rakentamisessa. Uskomme, että meistä voidaan ottaa oppia.”
Elokuussa 1962 aloitti opintonsa Turun sairaanhoitajaopiston kurssi 73 ja vuonna 1965 ryhmän opiskelijat suorittivat sairaanhoitajan tutkinnon. ”Sairaanhoitajia Suomen Turusta” maalaa henkilökuvan ryhmästä, sen opiskeluajoista ja ryhmän jäsenten yksilöllisistä työurista sairaanhoitajina. He ovat tehneet elämäntyönsä terveydenhuollon eri sektoreilla murrosvaiheessa, jossa ”sisar hento valkoinen” ei enää ollut työlleen omistautuva vanhapiika, vaan perhe-elämän ja palkkatyön, usein myös opiskelun, yhteen sovittava monitaituri.
”Toivomme julkaisun kiinnostavan omien opiskelutoveriemme lisäksi nykyisiä terveydenhuollon päättäjiä ja opettajia. Opiskelijoille historia, aika lähimenneisyydestä, on tarpeen oman identiteetin rakentamisessa. Uskomme, että meistä voidaan ottaa oppia.”