Hoitohenkilöstön kokemuksia haavanhoito-osaamisestaan terveyskeskussairaalan osastolla
Korpijärvi, Sanna; Särkilä, Marika (2014)
Korpijärvi, Sanna
Särkilä, Marika
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111915996
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111915996
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, minkälaiseksi Kokkolan terveyskeskussairaalan osastojen hoitohenkilöstö kokee oman haavanhoidon osaamisensa. Opinnäytetyömme tavoitteena oli, että tuloksia voidaan hyödyntää hoitohenkilöstön haavanhoidon osaamisen vahvistamisessa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista menetelmää. Aineiston keruu tapahtui avoimella kyselylomakkeella ja analyysi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselylomakkeita jaettiin 30 kappaletta, vastausprosentti oli 90 %. Kysely toteutettiin Kokkolan terveyskeskussairaalan kaikilla kolmella osastolla. Kyselylomake sisälsi kaksi kysymystä, joista ensimmäiseen vastaajat saivat kuvailla omaa osaamistaan haavanhoidossa. Kysymys oli jaettu edelleen viiteen alakysymykseen. Toisessa kysymyksessä vastaajat saivat tuoda esiin omaa osaamistaan vahvistavia tekijöitä.
Tutkimustulosten perusteella Kokkolan terveyskeskussairaalan osastojen hoitohenkilöstö kokee osaamisensa haavan paranemiseen ja hoitoon liittyvissä tekijöissä puutteellisena. Oman osaamisensa hoitohenkilöstö koki puutteellisimmaksi haavanhoidon kirjaamisessa, koska heidän kokemuksensa mukaan yhteiset käytännöt puuttuvat. Kivun huomioimisen haavanhoidon yhteydessä vastaajat kokivat hallitsevansa. Hoitohenkilöstö kokee epävarmuutta omassa haavanhoidon osaamisessaan ja kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta haavanhoidon kaikista osa-alueista. Osaamista voitaisiin henkilökunnan mukaan vahvistaa lisäkoulutuksella, omalla aktiivisuudella, kokeneemman kollegan ohjauksella, selkeillä haavanhoito-ohjeilla ja hoitamalla haavoja.
Opinnäytetyön tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa hoitohenkilöstön täydennyskoulutuksia sekä muunlaisia haavanhoidon osaamista tukevia käytäntöjä. Näitä voisivat olla esimerkiksi mentorointi päivittäisessä hoitotyössä sekä haavanhoidon kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistäminen.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista menetelmää. Aineiston keruu tapahtui avoimella kyselylomakkeella ja analyysi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselylomakkeita jaettiin 30 kappaletta, vastausprosentti oli 90 %. Kysely toteutettiin Kokkolan terveyskeskussairaalan kaikilla kolmella osastolla. Kyselylomake sisälsi kaksi kysymystä, joista ensimmäiseen vastaajat saivat kuvailla omaa osaamistaan haavanhoidossa. Kysymys oli jaettu edelleen viiteen alakysymykseen. Toisessa kysymyksessä vastaajat saivat tuoda esiin omaa osaamistaan vahvistavia tekijöitä.
Tutkimustulosten perusteella Kokkolan terveyskeskussairaalan osastojen hoitohenkilöstö kokee osaamisensa haavan paranemiseen ja hoitoon liittyvissä tekijöissä puutteellisena. Oman osaamisensa hoitohenkilöstö koki puutteellisimmaksi haavanhoidon kirjaamisessa, koska heidän kokemuksensa mukaan yhteiset käytännöt puuttuvat. Kivun huomioimisen haavanhoidon yhteydessä vastaajat kokivat hallitsevansa. Hoitohenkilöstö kokee epävarmuutta omassa haavanhoidon osaamisessaan ja kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta haavanhoidon kaikista osa-alueista. Osaamista voitaisiin henkilökunnan mukaan vahvistaa lisäkoulutuksella, omalla aktiivisuudella, kokeneemman kollegan ohjauksella, selkeillä haavanhoito-ohjeilla ja hoitamalla haavoja.
Opinnäytetyön tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa hoitohenkilöstön täydennyskoulutuksia sekä muunlaisia haavanhoidon osaamista tukevia käytäntöjä. Näitä voisivat olla esimerkiksi mentorointi päivittäisessä hoitotyössä sekä haavanhoidon kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistäminen.