Projektiorganisoitu kehittämistyö riskilasten ja -nuorten palveluissa Turussa vuosina 1993-2003
Linnossuo, Outi (2007)
Linnossuo, Outi
Turun ammattikorkeakoulu
2007
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-669-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-669-2
Tiivistelmä
Projektiorganisaatiot ovat yksi julkisten palvelujen kehittämisen kiistelty ja kiitelty muoto. Projektit jakavat ihmiset usein joko niiden vastustajiin tai puolustajiin. Tässä keskustelussa helposti unohdetaan se, mitä varten projektit ovat olemassa ja mitä niissä saadaan aikaan.
Tutkimuksessa tuodaan esiin projektiorganisaatioiden asemaa ja merkitystä erityisesti riskilasten ja -nuorten palveluissa Turussa. Tutkimus perustuu projektityöntekijöiden teemahaastatteluihin, projektityössä syntyneisiin dokumenttiaineistoihin ja tutkijan kokemuksiin kehittämistyöhön osallistuneena toimijana.
Tutkimus nostaa esiin projektien merkityksen palvelujärjestelmän ammatillisesti semiorganisoidulla alueella. Semiorganisoitu alue perustuu tilaan, jossa eri organisaatioista tulevat hoito- kasvatus- ja sosiaalialojen ammattilaiset voivat kohdata sekä toisensa että projektien asiakkaina olevat riskilapset ja -nuoret. Tällä alueella työntekijät voivat vapautua organisatorisista sidoksistaan ja tehdä vastuullista työtä lähellä riskilasten, -nuorten ja perheiden elämis- ja merkitysmaailmaa. Semiorganisoidulle alueelle tyypillistä on työntekijöiden jalkautuminen lasten ja nuorten toimintaympäristöihin, koteihin, kouluihin ja vapaa-aikaan sekä toiminnallisten menetelmien käyttö.
Tutkimus kumoaa väitteet projektiorganisaatioista, jotka tulevat ja menevät ja joista ei jää mitään jäljelle varsinaisen projektiajan päättymisen jälkeen. Turussa vuosina 1993–2003 toteutetuista projektiorganisaatioista on syntynyt pysyviä uusia toimintamuotoja ja työmenetelmiä. Erityisesti projekteissa kehitetty työttömille nuorille tarkoitettu Koho-toiminta ja sosiaalisen nuorisotyön työorientaatio ovat levinneet myös muualle Suomeen.
Tutkimuksessa tuodaan esiin projektiorganisaatioiden asemaa ja merkitystä erityisesti riskilasten ja -nuorten palveluissa Turussa. Tutkimus perustuu projektityöntekijöiden teemahaastatteluihin, projektityössä syntyneisiin dokumenttiaineistoihin ja tutkijan kokemuksiin kehittämistyöhön osallistuneena toimijana.
Tutkimus nostaa esiin projektien merkityksen palvelujärjestelmän ammatillisesti semiorganisoidulla alueella. Semiorganisoitu alue perustuu tilaan, jossa eri organisaatioista tulevat hoito- kasvatus- ja sosiaalialojen ammattilaiset voivat kohdata sekä toisensa että projektien asiakkaina olevat riskilapset ja -nuoret. Tällä alueella työntekijät voivat vapautua organisatorisista sidoksistaan ja tehdä vastuullista työtä lähellä riskilasten, -nuorten ja perheiden elämis- ja merkitysmaailmaa. Semiorganisoidulle alueelle tyypillistä on työntekijöiden jalkautuminen lasten ja nuorten toimintaympäristöihin, koteihin, kouluihin ja vapaa-aikaan sekä toiminnallisten menetelmien käyttö.
Tutkimus kumoaa väitteet projektiorganisaatioista, jotka tulevat ja menevät ja joista ei jää mitään jäljelle varsinaisen projektiajan päättymisen jälkeen. Turussa vuosina 1993–2003 toteutetuista projektiorganisaatioista on syntynyt pysyviä uusia toimintamuotoja ja työmenetelmiä. Erityisesti projekteissa kehitetty työttömille nuorille tarkoitettu Koho-toiminta ja sosiaalisen nuorisotyön työorientaatio ovat levinneet myös muualle Suomeen.