Peruskoulun tulevaisuus opettajien näkökulmasta
Helin, Paula (2023)
Helin, Paula
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122739129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122739129
Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriön tammikuussa 2023 julkaisema Sivistyskatsaus käynnisti julkisuudessa laajan keskustelun suomalaisen koulutuksen ja etenkin peruskoulun tilasta ja kehitystarpeista. Käsillä oleva opinnäytetyö on yksi kannanotto tähän keskusteluun ja tuo siihen opettajien äänen. Se osoittaa paikkoja, joihin opettajien mielestä olisi kiinnitettävä huomiota, jotta peruskoululle asetetut tavoitteet yhtäältä tasapuolisista oppimismahdollisuuksista ja toisaalta osaamistavoitteista perustiedoissa ja -taidoissa sekä laaja-alaisessa osaamisessa saavutettaisiin.
Opinnäytetyö on luonteeltaan tutkimuksellinen ja se kuuluu tulevaisuuksien tutkimuksen alaan, jolle on leimallista hahmotella tämän hetkisen tiedon ja vähemmän tiedostettujen viitteiden avulla sitä, millainen tulevaisuus tästä hetkestä voi avautua. Tulevaisuus ei näin ollen ole jotain ennalta määrättyä, vaan tässä hetkessä tehtävät valinnat vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisena tulevaisuus meille avautuu ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa.
Käsillä olevan tutkimuksen teoreettinen viitekehys toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja sen keskeinen havainto on, että peruskoulua koskevissa visiolausumissa ja tulevaisuuskuvissa artikuloidaan niiden esittäjien toivoma tavoitetila, mutta vähemmälle huomiolle niissä jää polun viitoittaminen tähän tavoiteltuun tulevaisuuskuvaan. Konkretian “keksiminen” näyttää jäävän koulutuksenjärjestäjien ja edelleen opettajien tehtäväksi, jotka osassa Suomea joutuvat toimimaan tavoitteeseen nähden liian niukoilla resursseilla. Tutkimuksen perusteella koulujen henkilöstöresurssit etenkin oppilashuollon osalta näyttävät olevan yksi merkittävä Suomen peruskouluja eriyttävä tekijä, ja opettajat pääkaupunkiseudulla suhtautuvat työoloihinsa muita kriittisemmin.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (6 kpl), joiden perusteella keskeisinä peruskoulun tulevaisuuteen vaikuttavina kehityskulkuina näyttäytyivät koulujen eriytyminen, opettajan työnkuvan laajentuminen ja liikkuminen kohti mahdollistamista sekä teknologian ja erityisesti tekoälyn kehittyminen. Edelleen aivoriihityöskentelyssä (3 osallistujaa + vetäjä) pohdittiin, mitä konkreettisia toimia vaadittaisiin, jotta haastattelujen pohjalta muotoutunut tavoiteskenaario – Peruskoulu tarjoaa tasapuoliset oppimismahdollisuudet perustiedoissa ja -taidoissa sekä laaja-alaisessa osaamisessa kaikille oppilaille. Opetus toteutetaan inklusiivisesti teknologiaa hyödyntäen. Opettajat voivat hyvin, ja opettajuus on houkutteleva ammatti – voisi näiden kehityskulkujen valossa toteutua.
Keskeisenä johtopäätöksenä nousi esiin tarve muotoilla malleja opettajien systemaattiseen osaamisen johtamiseen, jolla vastattaisiin opettajien ilmaisemaan ristiriitaan oman osaaminen ja työn tavoitteiden/sisältöjen toteuttamisen välillä. Lisäksi koulua ja opetusta koskevia tavoitteita muotoiltaessa tulisi kiinnittää korostetummin huomiota siihen, että konkreettisesti viitoitetaan ja resurssoidaan polku esitettyjen tavoitteiden toteutumiseksi.
Opinnäytetyö on luonteeltaan tutkimuksellinen ja se kuuluu tulevaisuuksien tutkimuksen alaan, jolle on leimallista hahmotella tämän hetkisen tiedon ja vähemmän tiedostettujen viitteiden avulla sitä, millainen tulevaisuus tästä hetkestä voi avautua. Tulevaisuus ei näin ollen ole jotain ennalta määrättyä, vaan tässä hetkessä tehtävät valinnat vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisena tulevaisuus meille avautuu ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa.
Käsillä olevan tutkimuksen teoreettinen viitekehys toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja sen keskeinen havainto on, että peruskoulua koskevissa visiolausumissa ja tulevaisuuskuvissa artikuloidaan niiden esittäjien toivoma tavoitetila, mutta vähemmälle huomiolle niissä jää polun viitoittaminen tähän tavoiteltuun tulevaisuuskuvaan. Konkretian “keksiminen” näyttää jäävän koulutuksenjärjestäjien ja edelleen opettajien tehtäväksi, jotka osassa Suomea joutuvat toimimaan tavoitteeseen nähden liian niukoilla resursseilla. Tutkimuksen perusteella koulujen henkilöstöresurssit etenkin oppilashuollon osalta näyttävät olevan yksi merkittävä Suomen peruskouluja eriyttävä tekijä, ja opettajat pääkaupunkiseudulla suhtautuvat työoloihinsa muita kriittisemmin.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (6 kpl), joiden perusteella keskeisinä peruskoulun tulevaisuuteen vaikuttavina kehityskulkuina näyttäytyivät koulujen eriytyminen, opettajan työnkuvan laajentuminen ja liikkuminen kohti mahdollistamista sekä teknologian ja erityisesti tekoälyn kehittyminen. Edelleen aivoriihityöskentelyssä (3 osallistujaa + vetäjä) pohdittiin, mitä konkreettisia toimia vaadittaisiin, jotta haastattelujen pohjalta muotoutunut tavoiteskenaario – Peruskoulu tarjoaa tasapuoliset oppimismahdollisuudet perustiedoissa ja -taidoissa sekä laaja-alaisessa osaamisessa kaikille oppilaille. Opetus toteutetaan inklusiivisesti teknologiaa hyödyntäen. Opettajat voivat hyvin, ja opettajuus on houkutteleva ammatti – voisi näiden kehityskulkujen valossa toteutua.
Keskeisenä johtopäätöksenä nousi esiin tarve muotoilla malleja opettajien systemaattiseen osaamisen johtamiseen, jolla vastattaisiin opettajien ilmaisemaan ristiriitaan oman osaaminen ja työn tavoitteiden/sisältöjen toteuttamisen välillä. Lisäksi koulua ja opetusta koskevia tavoitteita muotoiltaessa tulisi kiinnittää korostetummin huomiota siihen, että konkreettisesti viitoitetaan ja resurssoidaan polku esitettyjen tavoitteiden toteutumiseksi.