Kokoelman varautumissuunnitelman laatiminen Suomen Rautatiemuseolle

Abstract

Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja oli Suomen Rautatiemuseo. Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia Suomen Rautatiemuseolle kokoelman varautumissuunnitelma. Suomen Rautatiemuseolla oli tarve kehittää kokoelman kokonaisturvallisuutta. Toimeksiantaja koki, että nykyinen varautuminen oli puutteellista ja että kokoelman turvallisuutta tulisi kehittää. Toimeksiantaja koki tarpeelliseksi tehdä kokoelman osalta riskien arvioinnin, jota on tarkoitus hyödyntää kulttuuriomaisuuden säilyvyyden varmistamiseksi.

Tämän opinnäytetyön muoto on tutkimuksellinen kehittämistyö ja opinnäytetyön suunnitteluvaiheessa päätettiin käyttää laadullisia menetelmiä. Laadullisiin menetelmiin päädyttiin, koska tarkoituksena oli laatia varautumissuunnitelma kohteen kokoelmalle. Haastattelu ja havainnointi koettiin tarkoituksenmukaisimmiksi menetelmiksi. Kohteessa toteutettiin ryhmähaastattelu ja havainnointi. Havainnoinnin aikana todennettiin haastattelussa esiin tulleita ilmiöitä kokoelman turvallisuuden osalta. Kehittämistyön aineisto kerättiin ryhmähaastattelun ja havainnoinnin avulla. Ryhmähaastatteluun osallistui kolme museon amanuenssia. Havainnointi tapahtui museon henkilökunnan opastuksella. Digitaalisen aineiston osalta haastateltiin pilvipalveluiden ulkopuolista palveluntarjoajaa sähköpostitse. Opinnäytetyön tietoperustana käytettiin lainsäädäntöä, Turvallisuuskomitean Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa, ISO-standardeja sekä kulttuuriomaisuuden suojeluun liittyviä sopimuksia, ohjeistuksia ja julkaisuja.

Haastattelun ja havainnoinnin perusteella tunnistettiin kokoelmaan kohdistuvia riskejä ja arvioitiin niiden todennäköisyyttä sekä seurausten vakavuutta. Tunnistettujen riskien perusteella muodostettiin varautumissuunnitelma, jossa kuvattiin keinot riskien ennaltaehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Varautumissuunnitelma sisältää toimenpiteiden ajoittamisen ja seurannan sekä vastuuhenkilöiden nimeämisen. Haastattelun perusteella selvisi, että Suomen Rautatiemuseon henkilökunta on tietoinen olemassa olevista riskeistä. Museon henkilökunnalla on ammattitaitoa ja motivaatiota kulttuuriperinnön suojeluun, mutta resurssien puute estää tarvittavat toimenpiteet kokoelman turvallisuuden parantamiseksi.