Ei saa katsoa! : näkökulmia haitallisen aineiston käsitteelle lastenteatterissa

Abstract

Opinnäytetyö tutkii haitallisen aineiston käsitettä lastenteatterissa. Työ etsii käsitteelle ”haitallinen aineisto” sisällöllisiä määrittelyjä kolmesta eri näkökulmasta. Kolme näkökulmaa ovat lainsäädäntö, kehityspsykologia ja haastattelututkimus.

Lainsäädännön näkökulmassa käsitellään kansainvälisestä laista Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus ja kansallisesta lainsäädännöstä Suomen kuvaohjelmalaki. Kehityspsykologian näkökulmaksi on valittu Jean Piaget’n teoria lapsen kognitiivisesta kehityksestä. Haastattelututkimuksella on haettu työhön teatterinäkökulma. Haastattelumenetelmänä on käytetty strukturoitua asiantuntijahaastattelua. Haastatellut asiantuntijat ovat psykologi Riitta Martsola, teatteriohjaaja Marjaana Castren sekä dramaturgi Anna Krogerus. Kaikissa näkökulmissa on pohdittu kerätyn tiedon soveltamista lastenteatteriin kahdella tavalla: esityksen aiheen ja keinojen kautta.

Kerätyn tiedon pohjalta on luotu lastenteatterin tekijöille ja muille lastenkulttuurin kanssa työskenteleville työkalu, jonka avulla suunnitella, arvioida ja ikärajoittaa lapsilähtöisiä lastenteatteriesityksiä. Työkalu pohjautuu opinnäytetyön tutkimuksesta nousseeseen loppupäätelmään, että ikärajoittamista tarvitaan mahdollisimman vähän, kun lastenteatteria tehdään lapsilähtöisesti. Lastenteatteri-termi opinnäytetyössä tarkoittaa teatteriammattilaisten tekemiä teatteriesityksiä 4–12-vuotiaille lapsille.

This final thesis studies the concept of harmful material in theatre for children. The final thesis looks for contentrelated definitions to define “harmful material” from three different aspects. The three aspects are as follows: legislation, psychology and research conducted by interviews.

The aspect of legislation includes both international and national law. The aspect of psychology includes Jean Piaget´s theory of the cognitive development. Interview basedresearch includes three interviews conducted from the experts of the field in question. The experts include the psychologist Riitta Martsola, the theatre director Marjaana Castren and the dramaturge Anna Krogerus. All aspects include also the writer´s thoughts about how to adjust gained information to the theatre for children in two ways: through theme and means of the performance.

The writer of this final thesis has created a tool to help artists who want to create childperspective theatre performances or need help for age limiting. Tool is based on the idea that age limiting is less needed when performances are made from the child’s perspective. Theatre for children is defined in this final thesis as theatre performances made by theatre professionals for children between 4–12 years.