Palliatiivisen hoitolinjauksen saaneen potilaan toivo ja siihen vaikuttavat tekijät
Mankinen, Mikko; Suortamo, Elina (2023)
Mankinen, Mikko
Suortamo, Elina
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121437249
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121437249
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin palliatiivisen hoitolinjauksen saaneiden potilaiden kokemuksia toivosta ja toivoon vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskysymyksinä olivat: millaisia kokemuksia palliatiivisessa hoidossa olevalla potilaalla on toivosta, ja millaiset tekijät vaikuttavat potilaan kokemaan toiveikkuuteen. Työn tavoitteena oli kerätä ajankohtaista tutkimustietoa näistä kokemuksista ja tekijöistä sairaanhoitajan ammattitaidon parantamiseksi, potilaiden kokemusten ymmärtämiseksi ja palliatiivisen hoidon kehittämiseksi. Opinnäytteen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka toteutettiin suurimmista sähköisistä tietokannoista tehdyllä tiedonhaulla ja sisällyttämällä mukaan 24 alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla, jonka tuloksena muodostui 12 yläluokkaa vastauksena tutkimuskysymyksiin.
Tulokset kokemuksista kuvastavat toiveikkuuden yksilöllisenä, monipuolisena ja muuttuvana ilmiönä. Yleisimmät toivon kohteet liittyivät paranemisen, lähisuhteisiin, kivuttomuuteen ja hengellisiin sisältöihin. Toivon kokemus oli riippuvainen potilaan tilasta ja toivon kohteet kuvattiin usein muuttuvina kuolemaan johtavan sairauden edetessä. Potilaiden kokemukset kuvattiin usein yhteydessä potilaan läheisiin, terveydenhuollon henkilökuntaan, hengellisyyteen - mutta myös epätoivoon. Monille potilaille toivo toimi sopeutumiskeinona ja he pystyivät tilanteensa hyväksymiseen sekä loivat itse oman toivonsa. Toivoon vaikuttavista tekijöistä tutkimuksissa korostuivat lähisuhteiden, hengellisyyden, positiivisen asenteen ja hoitohenkilökunnan toiminnan suotuisa vaikutus, mutta monilla näistä saattoi olla myös toivoa heikentäviä vaikutuksia. Sairauden oireilla, masennuksella, ahdistuksella, todenperäisellä tiedolla ja uskomuksilla sattuman hallinnasta nähtiin toiveikkuutta heikentävä vaikutus.
Hoitotyön näkökulmasta työssä korostuivat toiveikkuuden kokemuksen monipuolisuus ja muovautuvuus: toivoa on mahdollista tukea sallimalla kokemuksen yksilöllisyys. Hoitohenkilökunnan ei tulisi siis aktiivisesti pyrkiä korjaamaan tai muokkaamaan potilaan näennäisen järjenvastaisia ajatuksia esimerkiksi ihmeparantumisesta, vaan fokuksen tulisi ylläpitämisessä. Käyttämällä työssä käsiteltyjä vaikuttavia tekijöitä sairaanhoitaja voi vaikuttaa potilaan toiveikkuuteen suotuisasti, mutta tärkeää on ottaa huomioon, että monet tekijät voivat toisilla potilailla myös luoda vääristyneen kuvan potilaan tilasta tai vähentää toiveikkuutta.
Tulokset kokemuksista kuvastavat toiveikkuuden yksilöllisenä, monipuolisena ja muuttuvana ilmiönä. Yleisimmät toivon kohteet liittyivät paranemisen, lähisuhteisiin, kivuttomuuteen ja hengellisiin sisältöihin. Toivon kokemus oli riippuvainen potilaan tilasta ja toivon kohteet kuvattiin usein muuttuvina kuolemaan johtavan sairauden edetessä. Potilaiden kokemukset kuvattiin usein yhteydessä potilaan läheisiin, terveydenhuollon henkilökuntaan, hengellisyyteen - mutta myös epätoivoon. Monille potilaille toivo toimi sopeutumiskeinona ja he pystyivät tilanteensa hyväksymiseen sekä loivat itse oman toivonsa. Toivoon vaikuttavista tekijöistä tutkimuksissa korostuivat lähisuhteiden, hengellisyyden, positiivisen asenteen ja hoitohenkilökunnan toiminnan suotuisa vaikutus, mutta monilla näistä saattoi olla myös toivoa heikentäviä vaikutuksia. Sairauden oireilla, masennuksella, ahdistuksella, todenperäisellä tiedolla ja uskomuksilla sattuman hallinnasta nähtiin toiveikkuutta heikentävä vaikutus.
Hoitotyön näkökulmasta työssä korostuivat toiveikkuuden kokemuksen monipuolisuus ja muovautuvuus: toivoa on mahdollista tukea sallimalla kokemuksen yksilöllisyys. Hoitohenkilökunnan ei tulisi siis aktiivisesti pyrkiä korjaamaan tai muokkaamaan potilaan näennäisen järjenvastaisia ajatuksia esimerkiksi ihmeparantumisesta, vaan fokuksen tulisi ylläpitämisessä. Käyttämällä työssä käsiteltyjä vaikuttavia tekijöitä sairaanhoitaja voi vaikuttaa potilaan toiveikkuuteen suotuisasti, mutta tärkeää on ottaa huomioon, että monet tekijät voivat toisilla potilailla myös luoda vääristyneen kuvan potilaan tilasta tai vähentää toiveikkuutta.