Esihenkilötyön psykososiaaliset kuormitustekijät työhyvinvoinnissa
Suni, Jenni (2023)
Suni, Jenni
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236358
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236358
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää esihenkilötyön psykososiaalisia kuormitustekijöitä työhyvinvoinnin näkökulmasta ja löytää keinoja niiden vaikutuksen vähentämiseksi. Tarkoituksena oli kehittää yrityksen kykyä tunnistaa kuormitustekijät, jotta yrityksen esihenkilöiden työhyvinvointi parantuisi. Kehittämistehtävän tuloksena on neljä kehitysehdotusta, joista esihenkilön oman työhyvinvoinnin tukeminen nousi keskeisimmäksi. Monesti johto- ja organisaatiotasoiset muutokset voivat viedä pitkään, mutta yksilön toimintaan pystyy vaikuttamaan kevyin ja nopein toimin.
Tietoperusta koostui työhyvinvoinnin määrittelystä yleiskäsitteenä. Työkyky ja erityisesti työkykyjohtaminen sekä muut työkykyyn vaikuttamisen keinot ovat oleellinen osa työhyvinvointia. Teoriapohjassa käsiteltiin myös työturvallisuutta työhyvinvoinnin näkökulmasta, jossa keskityttiin työn psykososiaalisiin kuormitustekijöihin. Opinnäytetyön keskiössä on esihenkilönäkökulma ja esihenkilötyön kuormittavuus sekä sen voimavaratekijät.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä esihenkilöille, koska tavoitteena oli saada yleistettävää ja vertailukelpoista tietoa. Lisäksi vertailuaineistona käytettiin aikaisemmin teetetyn kokohenkilöstön kyselyn tuloksia. Kyselyllä selvitettiin toimeksiantajayrityksen esihenkilöiden psykososiaaliset kuormitustekijät ja niiden eroja koko henkilöstön kuormitustekijöihin verrattuna. Suurimmiksi psykososiaalisiksi kuormitustekijöiksi nousivat: monen asian samanaikainen tekeminen, kohtuuttomat tavoitteet ja liiallinen työmäärä. Tuloksena saadut kuormitustekijät vastaavat tietoperustan kuvausta mahdollisista esihenkilötyön haasteista ja kuormitustekijöistä.
Tietoperustan ja tutkimusmenetelmän tuloksien perusteella nousi tarve neljän tasoiselle kehitykselle. Siitä syntyi yritystasoinen, organisaatiotasoinen, tiimitasoinen ja yksilötasoinen kehitysehdotus. Yksilötasolla vaikutukset voivat olla nopeitakin ja niillä on yksilön hyvinvointiin suuri vaikutus. Emme välttämättä pysty vaikuttamaan ympäristöömme tai asioihin, jotka tapahtuvat, mutta voimme vaikuttaa miten siihen reagoimme. Tuotoksena oli esihenkilön huoneentaulu, johon on kerätty tärkeimmät työhyvinvoinnin muistutukset esihenkilölle.
Opinnäytetyö vastasi tavoitteeseen ja tarkoitukseen löytäen konkreettisia keinoja kehittää esihenkilöiden työhyvinvointia. Tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää toimeksiantajayrityksen ulkopuolelle, koska esihenkilöiden kuormitustekijät ovat erilaisia eri yrityksissä ja tilanteissa. Se mikä tekijä korostuu missäkin ja milloinkin, on paikkaan ja aikaan sidonnaista. Opinnäytetyö vastaa työelämän tarpeeseen ja on aidosti hyödyksi toimeksiantajalle. Yrityksen näkökulmasta jatkokehittämisessä tulisi kehitysehdotusten toteuttamisten jälkeen toistaa kysely vaikutusten selvittämiseksi ja jatkuvan kehityksen turvaamiseksi. Lisäksi tulisi selvittää esihenkilöiden voimavaratekijät, jotta niitä voidaan vahvistaa. Yleisellä tasolla kyselyn teettäminen useammissa yrityksissä ja huomattavasti laajemmalla otannalla antaisi yleistettävämmän tuloksen.
Tietoperusta koostui työhyvinvoinnin määrittelystä yleiskäsitteenä. Työkyky ja erityisesti työkykyjohtaminen sekä muut työkykyyn vaikuttamisen keinot ovat oleellinen osa työhyvinvointia. Teoriapohjassa käsiteltiin myös työturvallisuutta työhyvinvoinnin näkökulmasta, jossa keskityttiin työn psykososiaalisiin kuormitustekijöihin. Opinnäytetyön keskiössä on esihenkilönäkökulma ja esihenkilötyön kuormittavuus sekä sen voimavaratekijät.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä esihenkilöille, koska tavoitteena oli saada yleistettävää ja vertailukelpoista tietoa. Lisäksi vertailuaineistona käytettiin aikaisemmin teetetyn kokohenkilöstön kyselyn tuloksia. Kyselyllä selvitettiin toimeksiantajayrityksen esihenkilöiden psykososiaaliset kuormitustekijät ja niiden eroja koko henkilöstön kuormitustekijöihin verrattuna. Suurimmiksi psykososiaalisiksi kuormitustekijöiksi nousivat: monen asian samanaikainen tekeminen, kohtuuttomat tavoitteet ja liiallinen työmäärä. Tuloksena saadut kuormitustekijät vastaavat tietoperustan kuvausta mahdollisista esihenkilötyön haasteista ja kuormitustekijöistä.
Tietoperustan ja tutkimusmenetelmän tuloksien perusteella nousi tarve neljän tasoiselle kehitykselle. Siitä syntyi yritystasoinen, organisaatiotasoinen, tiimitasoinen ja yksilötasoinen kehitysehdotus. Yksilötasolla vaikutukset voivat olla nopeitakin ja niillä on yksilön hyvinvointiin suuri vaikutus. Emme välttämättä pysty vaikuttamaan ympäristöömme tai asioihin, jotka tapahtuvat, mutta voimme vaikuttaa miten siihen reagoimme. Tuotoksena oli esihenkilön huoneentaulu, johon on kerätty tärkeimmät työhyvinvoinnin muistutukset esihenkilölle.
Opinnäytetyö vastasi tavoitteeseen ja tarkoitukseen löytäen konkreettisia keinoja kehittää esihenkilöiden työhyvinvointia. Tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää toimeksiantajayrityksen ulkopuolelle, koska esihenkilöiden kuormitustekijät ovat erilaisia eri yrityksissä ja tilanteissa. Se mikä tekijä korostuu missäkin ja milloinkin, on paikkaan ja aikaan sidonnaista. Opinnäytetyö vastaa työelämän tarpeeseen ja on aidosti hyödyksi toimeksiantajalle. Yrityksen näkökulmasta jatkokehittämisessä tulisi kehitysehdotusten toteuttamisten jälkeen toistaa kysely vaikutusten selvittämiseksi ja jatkuvan kehityksen turvaamiseksi. Lisäksi tulisi selvittää esihenkilöiden voimavaratekijät, jotta niitä voidaan vahvistaa. Yleisellä tasolla kyselyn teettäminen useammissa yrityksissä ja huomattavasti laajemmalla otannalla antaisi yleistettävämmän tuloksen.