Vaikeista asioista puhuminen 4-12-vuotiaille lapsille hoitohenkilökunnan näkökulmasta
Rintahaka, Johanna (2023)
Rintahaka, Johanna
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236590
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236590
Tiivistelmä
Lapsella on oikeus saada itseään koskevaa ikä- ja kehitystasoaan vastaavaa tietoa. Hoitohenkilökunta voi kokea taitonsa riittämättömiksi kohdata lapsi hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti etenkin, jos lasta tai hänen perhettään koskettaa jokin vaikea asia. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää 1) mikä merkitys hoitohenkilökunnalla on vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa lapsiperheen kanssa, 2) mitä esteitä vaikeiden asioiden puhumiseen voi liittyä, 3) miten hoitohenkilökunta voi valmistautua puhumaan vaikeista asioista ja 4) kuka, mitä, miten ja milloin voi puhua 4–12-vuotiaalle lapselle hänen ikä- ja kehitystasoaan vastaavasti vaikeista asioista. Tämän opinnäytetyön tavoite oli rohkaista ja kannustaa aikuisia puhumaan, etenkin itselle vaikeiksi koetuista asioista, lapsen kanssa. Tämä lisää lapsen kokemusta tulla kuulluksi ja osallistumista itseään koskevaan päätöksentekoon.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jota täydennettiin työelämäyhteistyössä Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan ja erityisperhetyötä tekevän asiantuntijan henkilökohtaisin tiedonannoin. Vertaisarvioitujen tutkimuksien sisäänottokriteereinä olivat länsimaalainen hoitohenkilökunta, painotuksena sairaanhoitajat, sekä kognitiivisesti ja tunne-elämältään valtaväestöä vastaavat 4–12-vuotiaat lapset. Työelämäyhteistyö määritteli vaikeaksi asiaksi pitkäaikaissairauden, sen perinnöllisen riskin tai perimään liittyvän tiedon. Tiedonhaku toteutettiin monipuolisin hakusanoin mm. CINAHL Ultimate -, MEDIC- ja PubMed-tietokannoista sekä manuaalisesti eri lähteistä. Aineiston valintaa ja kirjoitusprosessia ohjasivat edellä esitetyt tutkimuskysymykset ja opinnäytetyön tavoite. Tulosten perusteella koottiin taskuopas ensisijaisesti hoitotyön ammattilaisten ja opiskelijoiden käyttöön. Taskuopas huomioi seikkoja, joita on hyvä huomioida puhuttaessa vaikeista asioista ikä- ja kehitystason mukaisesti 4–12-vuotiaalle lapselle ja hänen perheelleen. Taskuopasta voivat paikoin hyödyntää myös lapsen vanhemmat.
Tulokset ja johtopäätökset ovat seuraavat: hoitohenkilökunnalla on merkittävä rooli vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa lapsiperheen kanssa. Puhumisen esteet voivat liittyä lapseen, vanhempaan, hoitohenkilökuntaan tai työyhteisöön. Hoitohenkilökunta voi valmistautua vaikeiden asioiden puhumiseen monin tavoin. Lapselle on tärkeää puhua vaikeista asioista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hänen ikä- ja kehitystasonsa sekä muut yksilölliset ominaisuudet huomioiden. Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta opitaan paremmin ymmärtämään, miten lapsi on käsittänyt ja kokenut hänelle kerrotut vaikeat asiat. Vasta silloin ymmärrämme lasta ja hänen tarpeitaan paremmin.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jota täydennettiin työelämäyhteistyössä Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan ja erityisperhetyötä tekevän asiantuntijan henkilökohtaisin tiedonannoin. Vertaisarvioitujen tutkimuksien sisäänottokriteereinä olivat länsimaalainen hoitohenkilökunta, painotuksena sairaanhoitajat, sekä kognitiivisesti ja tunne-elämältään valtaväestöä vastaavat 4–12-vuotiaat lapset. Työelämäyhteistyö määritteli vaikeaksi asiaksi pitkäaikaissairauden, sen perinnöllisen riskin tai perimään liittyvän tiedon. Tiedonhaku toteutettiin monipuolisin hakusanoin mm. CINAHL Ultimate -, MEDIC- ja PubMed-tietokannoista sekä manuaalisesti eri lähteistä. Aineiston valintaa ja kirjoitusprosessia ohjasivat edellä esitetyt tutkimuskysymykset ja opinnäytetyön tavoite. Tulosten perusteella koottiin taskuopas ensisijaisesti hoitotyön ammattilaisten ja opiskelijoiden käyttöön. Taskuopas huomioi seikkoja, joita on hyvä huomioida puhuttaessa vaikeista asioista ikä- ja kehitystason mukaisesti 4–12-vuotiaalle lapselle ja hänen perheelleen. Taskuopasta voivat paikoin hyödyntää myös lapsen vanhemmat.
Tulokset ja johtopäätökset ovat seuraavat: hoitohenkilökunnalla on merkittävä rooli vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa lapsiperheen kanssa. Puhumisen esteet voivat liittyä lapseen, vanhempaan, hoitohenkilökuntaan tai työyhteisöön. Hoitohenkilökunta voi valmistautua vaikeiden asioiden puhumiseen monin tavoin. Lapselle on tärkeää puhua vaikeista asioista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hänen ikä- ja kehitystasonsa sekä muut yksilölliset ominaisuudet huomioiden. Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta opitaan paremmin ymmärtämään, miten lapsi on käsittänyt ja kokenut hänelle kerrotut vaikeat asiat. Vasta silloin ymmärrämme lasta ja hänen tarpeitaan paremmin.