Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen neuvolassa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla, miten synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee äideillä ja millaisia keinoja synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseksi on neuvolassa. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa ja lisätä tietoisuutta äitien synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Lisäksi tavoitteena on, että opinnäytetyössä kootun tutkimusnäyttöön perustuvan tiedon avulla terveydenhuollon ammattilaiset osaavat tunnistaa synnytyksen jälkeistä masennusta sairastavat äidit neuvolassa, jotta heidän masennuksensa hoito alkaisi mahdollisimman varhain.

Synnytyksen jälkeinen masennus on yleisin lapsivuodeaikaan liittyvä terveysongelma ja noin 10–20 % äideistä sairastuu masennukseen synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeinen masennus tarkoittaa masennustilaa, joka ilmenee yleensä kuuden viikon aikana synnytyksestä. Synnytyksen jälkeisen masennuksen tyypillisiä oireita ovat alakuloisuus, itkuisuus, ahdistuneisuus, ärtyisyys, muutokset syömis- ja nukkumistavoissa sekä riittämättömyyden tunne. Synnytyksen jälkeinen masennus voi ilmetä myös keskittymisvaikeuksina, kyvyttömyytenä nauttia asioista, jotka normaalisti ovat tuottaneet iloa, väsymyksenä ja alhaisena itsetuntona. Synnytyksen jälkeisellä masennuksella voi olla haitallinen vaikutus äidin ja vauvan väliseen varhaiseen vuorovaikutussuhteeseen.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin sairaanhoitaja- ja kätilöopiskelijan toimesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin syksyn 2023 aikana tieteellisistä tietokannoista Cinahl, Medic, Medline ja PubMed. Lisäksi manuaalisen haun kautta valittiin yksi tutkimusartikkeli. Opinnäytetyön aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista ja yhdestä väitöskirjasta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Opinnäytetyön tulosten mukaan yleisin seulontamenetelmä synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseksi on EPDS-mielialalomake, ja sillä on hyvä kyky erottaa masentuneet ja ei-masentuneet äidit. PHQ-9-masennuskysely, BDI-kysely ja BHS-kysely toimivat myös hyvin seulontatyökaluina synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa. Aineiston perusteella äidit toivovat, että heiltä kysyttäisiin myös suoraan heidän mielialastaan synnytyksen jälkeen. Tämä edesauttaa äitiä avautumaan tunteistaan laajemmin. Terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu lisäkoulutus voisi parantaa osaltaan kykyä tunnistaa synnytyksen jälkeistä masennusta. Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että luottamuksen syntymisellä ja terveydenhuollon ammattilaisen asenteilla on tärkeä merkitys synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä on todettu, että maailmanlaajuisesti synnytyksen jälkeinen masennus jää usein tunnistamatta ja siten myös hoitamatta. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, miten kohdata synnytyksen jälkeistä masennusta sairastava äiti ja miten tunnistaa kumppanin synnytyksen jälkeinen masennus.