Stalking – olaga förföljelse: är den finska lagen ändamålsenlig?
Holmström, Emilia (2023)
Holmström, Emilia
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120835453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120835453
Tiivistelmä
Stalking eli vainoaminen on aihe ja rikos, jonka moni luulee koskevan vain julkisia tai kuuluisia henkilöitä. Näin ei kuitenkaan ole. Suurin osa uhreista on yksityishenkilöitä, joita entinen kumppani vainoaa. Vainoaminen on ollut rikos Suomessa vuodesta 2014 lähtien, mutta ei löydy paljonkaan tapauksia, joissa pykälä on tullut käytetyksi. Opinnäytetyön tarkoitus on antaa selitys sille, millä tavalla uhria suojataan Suomen laissa, ja arvioida, onko tämä laki tarkoituksenmukainen. Opinnäytetyö myös valaisee uhrin mahdollisia tekoja ennaltaehkäisevään vainoamiseen. Opinnäytetyön ensisijainen tavoite on levittää tietoa vainoamisesta.
Teoreettiseen osaan on käytetty kirjallisuuden tutkimusta selvittämään, mistä Suomen rikoslain pykälä vainoamisesta tuli.
Empiiriseen osaan on käytetty oikeusdogmatiikkaa, mikä tarkoittaa lakitekstin analysointia ja tulkintaa.
Johtopäätös ensisijaiseen tutkimuskysymykseen on, että kysymys on vaikea ja monimutkainen antaakseen suoran vastauksen. Joidenkin tulkintojen mukaan laki on riittävä suojellakseen uhria, mutta aina löytyy harmaita alueita. Näyttää kuitenkin siltä, että laki on riittävän kattava, ja ensisijainen ongelma lienee yhteiskunnan matala tietotaso kyseessä olevasta aiheesta, että rikoksia ei aina ilmoiteta poliisille tai muulle viranomaiselle.
Teoreettiseen osaan on käytetty kirjallisuuden tutkimusta selvittämään, mistä Suomen rikoslain pykälä vainoamisesta tuli.
Empiiriseen osaan on käytetty oikeusdogmatiikkaa, mikä tarkoittaa lakitekstin analysointia ja tulkintaa.
Johtopäätös ensisijaiseen tutkimuskysymykseen on, että kysymys on vaikea ja monimutkainen antaakseen suoran vastauksen. Joidenkin tulkintojen mukaan laki on riittävä suojellakseen uhria, mutta aina löytyy harmaita alueita. Näyttää kuitenkin siltä, että laki on riittävän kattava, ja ensisijainen ongelma lienee yhteiskunnan matala tietotaso kyseessä olevasta aiheesta, että rikoksia ei aina ilmoiteta poliisille tai muulle viranomaiselle.