Kuolevan oikeus surra
Hurri, Seija (2023)
Hurri, Seija
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120534422
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120534422
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, mistä ja millä tavoin kuoleva ihminen kokee surua. Tarkoitus oli myös selventää, kuinka kuolevan ihmisen kokemaan suruun vastataan ja kuinka kuoleva itse toivoisi suruun vastattavan. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä kuolevan ihmisen surusta, sen tuntemuksista ja ilmenemisen muodoista sekä kuolevan omista toiveista suruun vastaamiseen. Ongelmat tutkimuksessa olivat haastateltavien puute ja se, että aihetta kuolevan surusta ei ole juurikaan tutkittu.
Opinnäytetyö toteutui kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto koostui empiirisistä, kirjoitetuista aineistoista viiden kuolemaan johtavaa sairautta sairastavan henkilön omaelämäkerran ja yhteensä seitsemän blogikirjoituksen ja artikkelin perusteella. Teksteistä nostettiin esiin henkilön itsensä antama merkitys kokemukselle. Aineisto yksinkertaistettiin alkuperäinen merkitys säästäen ja analysoitiin sisällönanalyysin mukaan.
Tutkimuksen tuloksena oli nähtävissä kuolevan tuntevan huolta ja surua muun muassa läheisistä, sairaudesta, kuolemasta, elämän hallinnan menettämisestä, eksistentiaalisista kysymyksistä sekä ammattihenkilöiden ammattitaidottomuus kohtaamisessa. Surun ilmenemisen muotoja olivat pääluokkina suru, pelko, viha sekä jossain määrin inho. Tunteissa esiintyi myös ilo, joka toimi osin vastauksena kysymykseen kuinka kuoleva toivoisi suruun vastattavan.
Kuolevan suruun vastaamisessa nousi esiin muun muassa hoitajien tai läheisten kyvyttömyys vastata siihen oikeanlaisella empatialla, ylimielisyys, taidottomuus jakaa tietoa sekä kunnioittamattomuus. Toisaalta tutkimuksessa tuli esiin positiivisia asioita, kuten esimerkiksi konkreettinen arjen apu sekä eksistentiaalisiin kysymyksiin vastaaminen. Nämä olivat tulkittuna myös potilaan omia toiveita, kuinka hänet ja hänen tunteensa tulisi huomioida. Yhteisöllisyys ja osallisuus olivat niin ikään kantavia kokemuksia kuolevalle.
Päätelmänä voidaan siis ajatella, että tarvitsemme lisää tietoa ja koulutusta kohdata kuoleva ihminen kokonaisuutena. Lisäksi tulee ymmärtää monitasoisesti pienempienkin asioiden merkitys kuolevan ihmisen tukemisessa.
Opinnäytetyön konkreettiseksi tuotokseksi syntyi pieni lehtinen ”Lehdykkä tunteille – Sinulla on oikeus” kuolemaan johtavaan sairauteen sairastuneille.
Asiasanat: eksistenssi, epäoikeutettu suru, kuolema, kuoleman kulttuuri, palliatiivinen hoito, saattohoito, sosiaalinen kuolema, suru
Opinnäytetyö toteutui kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto koostui empiirisistä, kirjoitetuista aineistoista viiden kuolemaan johtavaa sairautta sairastavan henkilön omaelämäkerran ja yhteensä seitsemän blogikirjoituksen ja artikkelin perusteella. Teksteistä nostettiin esiin henkilön itsensä antama merkitys kokemukselle. Aineisto yksinkertaistettiin alkuperäinen merkitys säästäen ja analysoitiin sisällönanalyysin mukaan.
Tutkimuksen tuloksena oli nähtävissä kuolevan tuntevan huolta ja surua muun muassa läheisistä, sairaudesta, kuolemasta, elämän hallinnan menettämisestä, eksistentiaalisista kysymyksistä sekä ammattihenkilöiden ammattitaidottomuus kohtaamisessa. Surun ilmenemisen muotoja olivat pääluokkina suru, pelko, viha sekä jossain määrin inho. Tunteissa esiintyi myös ilo, joka toimi osin vastauksena kysymykseen kuinka kuoleva toivoisi suruun vastattavan.
Kuolevan suruun vastaamisessa nousi esiin muun muassa hoitajien tai läheisten kyvyttömyys vastata siihen oikeanlaisella empatialla, ylimielisyys, taidottomuus jakaa tietoa sekä kunnioittamattomuus. Toisaalta tutkimuksessa tuli esiin positiivisia asioita, kuten esimerkiksi konkreettinen arjen apu sekä eksistentiaalisiin kysymyksiin vastaaminen. Nämä olivat tulkittuna myös potilaan omia toiveita, kuinka hänet ja hänen tunteensa tulisi huomioida. Yhteisöllisyys ja osallisuus olivat niin ikään kantavia kokemuksia kuolevalle.
Päätelmänä voidaan siis ajatella, että tarvitsemme lisää tietoa ja koulutusta kohdata kuoleva ihminen kokonaisuutena. Lisäksi tulee ymmärtää monitasoisesti pienempienkin asioiden merkitys kuolevan ihmisen tukemisessa.
Opinnäytetyön konkreettiseksi tuotokseksi syntyi pieni lehtinen ”Lehdykkä tunteille – Sinulla on oikeus” kuolemaan johtavaan sairauteen sairastuneille.
Asiasanat: eksistenssi, epäoikeutettu suru, kuolema, kuoleman kulttuuri, palliatiivinen hoito, saattohoito, sosiaalinen kuolema, suru