Sepelvaltimotauti- ja diabetespotilaiden motivoiva ohjaus : Kirjallisuuskatsaus

Abstract

Sepelvaltimotauti- ja diabetespotilaat ovat kasvava ryhmä nyky-yhteiskunnassa. Sairaalahoitojaksojen lyhentyessä motivoivan ohjauksen merkitys korostuu potilaan itsehoidon toteuttamisessa. Tutkimusten mukaan motivoivaa ohjausta voidaan toteuttaa erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja kolmannen sektorin palveluissa.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata motivoivan ohjauksen merkitystä sepelvaltimotauti- ja diabetespotilaiden ohjauksessa sekä ohjauksen edistäviä että estäviä tekijöitä potilaan ja ohjaajan näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa motivoivasta ohjauksesta sepelvaltimotauti- ja diabetespotilaiden ohjauksen kehittämiseksi integroivana kirjallisuuskatsauksena kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen. Tiedonhaku suoritettiin suomen- ja englanninkielisillä hakutermeillä ja katsaukseen valikoitui seitsemän englan-ninkielistä ja viisi suomenkielistä tutkimusta. Näiden laatua arvioitiin käyttämällä Joanna Briggs Instituutin kriittisen arvioinnin tarkistuslistoja määrälliselle ja laadulliselle tutkimukselle. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysi-menetelmällä.

Katsauksen tulosten mukaan motivoivalla ohjauksella vaikutetaan myönteisesti potilaiden haluun muuttaa elämäntapojaan ja ylläpitää näitä muutoksia. Perinteisen yksilö- ja ryhmäohjauksen rinnalle on nousemassa puhelimella ja muilla sähköisillä viestimillä tapahtuvaa ohjausta. Ohjausta edistäviä tekijöitä ovat muun muassa kollaboraalinen eli potilaan kokonaisvaltaisesti huomioiva lähestyminen, omaisten mukaanotto ohjaustilanteisiin ja motivoivaan haastatteluun perustuva ohjaus. Potilaiden eri etniset ja kielelliset taustat, suppea ja epätarkka ohjaus sekä ohjaukseen varattu liian lyhyt aika estävät ohjauksen toteutumista. Riittävillä resursseilla ja ohjaajien täydennyskoulutuksilla kehitetään laadukasta potilasohjausta.

Johtopäätöksenä todettiin, että Suomessa motivoivan ohjauksen käyttö on vielä vähäistä. Tutkimuksissa on todistettu sen olevan hoitohenkilökunnalle käyttökelpoinen menetelmä terveyttä edistävässä työssä. Jatkossa olisi tärkeä pohtia miksi näin on ja miten tavallisesti annettua ohjausta voisi toteuttaa motivoivana ohjauksena.

The number of patients with CAD and diabetes is growing in modern society. As time spent in hospital wards is getting shorter, the importance of the motivational interview increases in the patient’s self-care program. According to research the motivational interview can be given in specialized Health care, public Health care and in the third sector Health care.

The purpose of this literature review was both to describe the meaning of the motivational interview in the education of CAD and diabetes patients and to highlight the factors that both encourage and hinder the education seen both from the patients’ and the instructors’ perspective. The aim was to bring new information of motivational interview to develop the education of CAD and diabetes patients using integrated literature review based on both domestic and international studies as a research method. A search of literature was conducted using Finnish and English search words, seven English and five Finnish studies were selected for the review. Their quality was tested using the Joanna Briggs Institute critical evaluation forms for quantitative and qualitative research. The data was analyzed using content analysis.

According to the results of the review the motivational interview is used to influence positively the patients’ desire to change their lifestyle and to maintain these changes. In addition to traditional personal and group education, education done by phone and other electronic devices is growing. Factors that encourage the education are, among others, the collaborative approach that takes the patient as a whole, bringing the next of kin along in the educational process and also in the education based on the motivational interview. Different ethnic and linguistic backgrounds, a narrow and imprecise education and too short a time reserved for the education prevent the patient’s education from being promoted. An adequate patient education can be developed with sufficient reason and complementary schooling for the educators.

It is a fact that the use of the motivational interview in Finland is still minimal. It has been proved in studies that the method is a useful tool in health supporting work for nursing staff. It is important to consider why it is so and how the traditional education could be transformed into using the motivational education.