Arabiankielisten pakolaisperheiden vanhemmuuden ja hyvinvoinnin tukeminen lasten näkökulmasta
Afarin, Yildiz (2023)
Afarin, Yildiz
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112231046
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112231046
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön myötä kehitettiin lisää Usra – Perheenä Suomessa -hankkeen työskentelyä arabiankielisten perheiden hyvinvoinnin ja vanhemmuuden vahvistamisessa sekä työn kehittämisessä lapsilähtöisemmäksi. Lisäksi opinnäytetyön kautta hanke sai työskentelynsä tueksi koottua keskeistä teoriatietoa maahanmuuttajaperheiden vanhemmuudesta ja vanhemmuuden tukemisessa huomioitavista seikoista. Vanhempien hyvinvointi, perheen omavaraisuus ja perheen resilienssi vaikuttavat myönteisesti vanhempien ja lasten hyvinvointiin ja vanhemmuuteen. Tutkimusta varten kerättiin Usra-hankkeen kautta 9–13-vuotiailta lapsilta strukturoidun haastattelun avulla heidän kokemuksiaan heidän hyvinvoinnistaan ja vanhemmistaan. Vastauksien pohjalta järjestettiin kaksi työpajaa vanhemmille. Aineisto analysoitiin sisällön analyysilla.
Lasten haastatteluissa korostui arkiset asiat ja perheen kanssa vietetyt yhteiset hetket. Hyvinvoinnin tärkeäksi osaksi lapset mielsivät ruoan, koulun, kodin ja kaverit. Lasten haastattelutulokset jaettiin hyvinvointi- ja vanhemmuusteeman alle. Ensimmäinen sisälsi yhteistä aikaa ja kodin ilmapiirin. Toinen teema sisälsi vanhemmat taitojen siirtäjänä ja opettajana sekä rajojen asettajana. Näiden lisäksi työpajoissa oli teemana myös lasten kuuleminen ja vanhempien vahvuudet.
Työpajat pidettiin kielimuurin takia pienissä ryhmissä, joihin molempiin osallistui 5–6 henkilöä. Lasten haastattelujen perusteella kirjoitettiin seinälle eri teemoja, joista puhuttiin vanhempien kanssa. Vanhempien keskusteluissa nousi esille koetut traumat, kulttuurierot, integroitumisen haasteet sekä yksinhuoltajuus. Vanhemmilla oli tarvetta keskustella ja heitä askarrutti yksinhuoltajuus, kielivaikeudet, kulttuurierot ja oman uskonnon opetus. Vanhemmat kokivat tuen tarvetta omaan vanhemmuuteen ja sukupolvieroihin sekä muuton tuomaan lasten ja vanhempien eritahtiseen akkulturaatioon.
Lasten haastatteluissa korostui arkiset asiat ja perheen kanssa vietetyt yhteiset hetket. Hyvinvoinnin tärkeäksi osaksi lapset mielsivät ruoan, koulun, kodin ja kaverit. Lasten haastattelutulokset jaettiin hyvinvointi- ja vanhemmuusteeman alle. Ensimmäinen sisälsi yhteistä aikaa ja kodin ilmapiirin. Toinen teema sisälsi vanhemmat taitojen siirtäjänä ja opettajana sekä rajojen asettajana. Näiden lisäksi työpajoissa oli teemana myös lasten kuuleminen ja vanhempien vahvuudet.
Työpajat pidettiin kielimuurin takia pienissä ryhmissä, joihin molempiin osallistui 5–6 henkilöä. Lasten haastattelujen perusteella kirjoitettiin seinälle eri teemoja, joista puhuttiin vanhempien kanssa. Vanhempien keskusteluissa nousi esille koetut traumat, kulttuurierot, integroitumisen haasteet sekä yksinhuoltajuus. Vanhemmilla oli tarvetta keskustella ja heitä askarrutti yksinhuoltajuus, kielivaikeudet, kulttuurierot ja oman uskonnon opetus. Vanhemmat kokivat tuen tarvetta omaan vanhemmuuteen ja sukupolvieroihin sekä muuton tuomaan lasten ja vanhempien eritahtiseen akkulturaatioon.