Visuaalisuus viitotussa puheessa
Nuutinen, Marjo; Kajarila, Sari (2013)
Nuutinen, Marjo
Kajarila, Sari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101014635
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101014635
Tiivistelmä
Kajarila, Sari & Nuutinen, Marjo. Visuaalisuus viitotussa puheessa. Syksy 2013, 40 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki(AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten viitotussa puheessa voidaan käyttää viittomakielen visuaalisia elementtejä noudattaen viitotun puheen suosituksia.
Viittomakielisessä sadussa käytetään kuvailua ja paikantamista tukena tarinan kerronnassa. Viitotussa puheessa viittomat tulevat viittomakielestä ja ne tuotetaan suomen kielen sanajärjestyksen mukaisesti. Työ alkoi tutkimalla kuinka paljon voi käyttää viittomakielen kuvailua hyödyksi tehdessä käännöksiä satukatkelmista viitotulle puheelle. Internetissä oli julkaistuna Viivi-sivustolla viittomakielisiä käännöskatkelmia Yrjö Kokon kirjoittamasta sadusta Pessi ja Illusia. Internet sivut poistuivat käytöstä kesken opinnäytetyön teon, mutta myöhemmin niihin löytyi suora linkki internetistä. Työssä käännettiin neljä satukatkelmaa viitotulle puheelle: Pessi ja Illusia, Kirjeenkantaja Kimalainen, Ristilukki ja Jokiäyriäinen ja simpukka.
Viitotun puheen käännöstyön apuna käytettiin Kuuloliiton Vipe-projektin (2001–2004) työryhmän tekemiä viitotun puheen suosituksia. Käännöstyön jälkeen käännöksiä verrattiin viittomakielisiin käännöksiin, koska viitotusta puheesta ei
ole tutkittu paljoa visuaalisuutta, niin viittomakieliset materiaalit olivat työn tukena. Tämän jälkeen tutkittiin viitotulle puheelle tehtyjä käännöksiä, joista tutkittiin visuaalisuutta sekä kuinka paljon voi hyödyntää paikantamista verrattuna viittomakieliseen käännökseen.
Analyysiosiossa pohdittiin käännösratkaisuja ja käännöksissä esille tulleita ongelmia. Viitotusta puheesta visuaalisuutta on tutkittu vähän, joten käännöksiä verrattiin viittomakielisiin käännöksiin. Viittomakielinen materiaali sekä viitotun puheen suositukset olivat tukena käännöksiä tehdessä sekä analyysivaiheessa.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki(AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten viitotussa puheessa voidaan käyttää viittomakielen visuaalisia elementtejä noudattaen viitotun puheen suosituksia.
Viittomakielisessä sadussa käytetään kuvailua ja paikantamista tukena tarinan kerronnassa. Viitotussa puheessa viittomat tulevat viittomakielestä ja ne tuotetaan suomen kielen sanajärjestyksen mukaisesti. Työ alkoi tutkimalla kuinka paljon voi käyttää viittomakielen kuvailua hyödyksi tehdessä käännöksiä satukatkelmista viitotulle puheelle. Internetissä oli julkaistuna Viivi-sivustolla viittomakielisiä käännöskatkelmia Yrjö Kokon kirjoittamasta sadusta Pessi ja Illusia. Internet sivut poistuivat käytöstä kesken opinnäytetyön teon, mutta myöhemmin niihin löytyi suora linkki internetistä. Työssä käännettiin neljä satukatkelmaa viitotulle puheelle: Pessi ja Illusia, Kirjeenkantaja Kimalainen, Ristilukki ja Jokiäyriäinen ja simpukka.
Viitotun puheen käännöstyön apuna käytettiin Kuuloliiton Vipe-projektin (2001–2004) työryhmän tekemiä viitotun puheen suosituksia. Käännöstyön jälkeen käännöksiä verrattiin viittomakielisiin käännöksiin, koska viitotusta puheesta ei
ole tutkittu paljoa visuaalisuutta, niin viittomakieliset materiaalit olivat työn tukena. Tämän jälkeen tutkittiin viitotulle puheelle tehtyjä käännöksiä, joista tutkittiin visuaalisuutta sekä kuinka paljon voi hyödyntää paikantamista verrattuna viittomakieliseen käännökseen.
Analyysiosiossa pohdittiin käännösratkaisuja ja käännöksissä esille tulleita ongelmia. Viitotusta puheesta visuaalisuutta on tutkittu vähän, joten käännöksiä verrattiin viittomakielisiin käännöksiin. Viittomakielinen materiaali sekä viitotun puheen suositukset olivat tukena käännöksiä tehdessä sekä analyysivaiheessa.