Talousveden klooriamiinidesinfioinnin haju- ja makuhaittojen syyt ja hallintakeinot HS-Vedellä

Abstract

Tämä opinnäytetyö on laadittu HS-Vedelle (Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy). Työssä käsiteltiin talousveden riskienhallintaa, laadukkaalle vedelle asetettuja lainsäädännöllisiä ja asiakaslähtöisiä vaatimuksia ja haasteita sekä pyrittiin löytämään syitä miksi klooriamiinidesinfiointiin paikoitellen ja ajoittain on liittynyt haju- ja makuhaittoja. Työn taustalla on HS-Veden tavoite laadukkaasta vedestä ja tyytyväisistä asiakkaista. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2015) muuttamisesta 2/2023 edellyttää, että pintavesimuodostumasta otettu vesi on desinfioitava aina ennen kuin vettä käytetään talousvetenä. Tekopohjaveden muodostaminen on eräs pintaveden hyödyntämisen muoto, joten mikäli riskienhallinnan perusteella ei voida osoittaa veden turvallisuutta ilman desinfiointia, on se tehtävä ennen veden toimittamista kulutukseen. Desinfioinnin toteuttaminen on mahdollista esim. paikallisesti vaikuttavalla UV-valolla tai myös verkostovaikutuksen aikaansaavalla klooridesinfioinnilla. Talousvettä toimittava laitos on vastuussa veden laadusta aina kiinteistön liittymispisteeseen saakka, joten koko toimitusketjun on oltava kunnossa raakavedestä, veden käsittelyyn ja verkostoon saakka. Jakeluverkostolla ja kiinteistöjen putkistoilla saattaa olla vaikutusta veden laatuun sen koko elinkaaren ajan. Uusista muoviputkissa on todettu voivan liueta pieniä määriä mikrobiravinteita veteen, joiden seurauksena uusiin verkoston osiin on voinut alkaa muodostua mikrobikasvustoa. Vanhoilla verkostoilla ongelmia aiheuttavat saostumat, liiallinen biofilmin muodostuminen, vuodot ja niiden myötä tehtävät korjaustoimet. HS-Vedellä tehdyssä tutkimuksessa verkoston ja saneerausten vaikutukset olivat havaittavissa asiakkaiden kokemaan veden aistittavaan laatuun. Sidotulla kloorilla vesijohtovedessä varmistetaan veden mikrobiologista laatua ja nopeutetaan palautumista, mutta hetkellisesti haju- ja makuhaittoja saattaa esiintyä. Työn tuloksena jatkotoimenpiteiksi ehdotetaan mm. kohdennettuja kunnossapitotoimia ja kloorin syöttömäärän tasaamista samalle vedenjakelualueelle syöttävien laitosten kesken. Laboratorionäytteiden tuloksiin ja palautteisiin reagoimista sekä HS-Veden eri yksiköiden välisiä sisäisiä prosesseja kannattaa kehittää edelleen ja valvontatutkimusohjelman omavalvontaa tehostaa nykyistä laajemmilla vesisäiliöihin kohdennettavilla lisänäytteenotoilla.