Kirjallisuuskatsaus painehaavariskin ennaltaehkäisyyn, arviointiin ja riskiluokitusmittareiden käyttöön
Kaunisto, Anni (2014)
Kaunisto, Anni
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014092514220
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014092514220
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella teorian ja tutkimusten avulla ajantasaista tietoa painehaavoista ja niiden ennaltaehkäisystä. Tavoitteena oli luoda katsaus painehaavariskin arvioinnin tärkeyteen sekä selvittää riskiluokitusmittareiden käytön merkitystä painehaavariskin arvioinnissa.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Lähdeaineiston haku suoritettiin tammikuussa 2014 Medicin, Arton, Ebscon ja BubMedin tietokannoista. Lähdeaineistoon kuului yhteensä 13 julkaisua, jotka koostuivat artikkeleista, kirjallisuuskatsauksista, tutkimuksista ja väitöskirjasta. Lähdeaineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tuloksista kävi ilmi, että painehaavariskin arviointi on painehaavojen ennaltaehkäisyn kulmakivi ja hoitajat ovat avainasemassa painehaavariskin arvioinnissa. Riskinarvioinnin pohjalta potilaille osataan ohjata heidän tarpeitaan vastaavia ennaltaehkäisytoimia, jolloin painehaavojen kehittyminen on mahdollista estää. Painehaavariskin arviointiin liittyvät ongelmat näyttäisivät johtuvan lähes poikkeuksetta hoitajien osaamattomuudesta, mikä olisi ratkaistavissa hoitajien säännöllisellä koulutuksella. Painehaavariskin arviointiin käytettäviä riskiluokitusmittareita tulee käyttää ainoastaan riskinarvioinnin apuvälineenä, eikä niillä saa korvata potilaan kliinistä tutkimusta. Puutteistaan huolimatta, riskiluokitusmittareiden käyttö edistää monin tavoin painehaavojen ennaltaehkäisyä. Riskiluokitusmittareita ohjeistetaankin käytettävän osana painehaavariskin arviointia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että painehaavariskin arvioinnista ja riskiluokitusmittareiden käytöstä tarvitaan lisää tieteellisesti tutkittua tietoa. Tällä hetkellä ei voida varmasti sanoa, onko painehaavojen vähentymiseen vaikuttanut mm. riskiluokitusmittareiden käyttö, hoitajien lisääntynyt painehaavatietämys ja painehaavariskin arviointiin pohjautuva koulutus vai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmä. Jatkotutkimuksena voisi selvittää miten painehaavariskin arviointi käytännön hoitotyössä toteutuu.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Lähdeaineiston haku suoritettiin tammikuussa 2014 Medicin, Arton, Ebscon ja BubMedin tietokannoista. Lähdeaineistoon kuului yhteensä 13 julkaisua, jotka koostuivat artikkeleista, kirjallisuuskatsauksista, tutkimuksista ja väitöskirjasta. Lähdeaineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tuloksista kävi ilmi, että painehaavariskin arviointi on painehaavojen ennaltaehkäisyn kulmakivi ja hoitajat ovat avainasemassa painehaavariskin arvioinnissa. Riskinarvioinnin pohjalta potilaille osataan ohjata heidän tarpeitaan vastaavia ennaltaehkäisytoimia, jolloin painehaavojen kehittyminen on mahdollista estää. Painehaavariskin arviointiin liittyvät ongelmat näyttäisivät johtuvan lähes poikkeuksetta hoitajien osaamattomuudesta, mikä olisi ratkaistavissa hoitajien säännöllisellä koulutuksella. Painehaavariskin arviointiin käytettäviä riskiluokitusmittareita tulee käyttää ainoastaan riskinarvioinnin apuvälineenä, eikä niillä saa korvata potilaan kliinistä tutkimusta. Puutteistaan huolimatta, riskiluokitusmittareiden käyttö edistää monin tavoin painehaavojen ennaltaehkäisyä. Riskiluokitusmittareita ohjeistetaankin käytettävän osana painehaavariskin arviointia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että painehaavariskin arvioinnista ja riskiluokitusmittareiden käytöstä tarvitaan lisää tieteellisesti tutkittua tietoa. Tällä hetkellä ei voida varmasti sanoa, onko painehaavojen vähentymiseen vaikuttanut mm. riskiluokitusmittareiden käyttö, hoitajien lisääntynyt painehaavatietämys ja painehaavariskin arviointiin pohjautuva koulutus vai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmä. Jatkotutkimuksena voisi selvittää miten painehaavariskin arviointi käytännön hoitotyössä toteutuu.