”TABULA RASA” : tietoinen läsnäolo ja luova ryhmätoiminta pakolaisnuorten psykososiaalisena tukena
Martini, Minna (2023)
Martini, Minna
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023111229186
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023111229186
Tiivistelmä
Lukuisten tutkimusten mukaan usein yksin maahan tulleita pakolaisnuoria raskauttavat muistot vakavista traumaattisista kokemuksista. Heitä voivat vaivata myös koti-ikävä tai perheenyhdistämiseen tai perheen menettämiseen liittyvät huolet. Sopeutumisprosessi vieraaseen maahan yksin ja vasta aikuisuuden kynnyksellä voi lisätä myös turvattomuuden, yksinäisyyden, ahdistuksen, häpeän ja masennuksen kokemuksia. Pakolaisnuorten mielenterveysongelmat voivat niin ikään ilmetä huonona itsetuntona ja vaikeutena solmia sosiaalisia suhteita.
Opinnäytetyön tavoitteena olikin kehittää nuorille pakolaisille sellainen uusi ryhmätoiminnan muoto, joka tukisi heidän psykososiaalista hyvinvointiaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tähän pyrittiin itsetuntemusta syventävien keskustelujen, tietoisuusharjoitusten ja eri taiteenaloihin keskittyvän luovan toiminnan avulla. Kehittämistyön lähestymistapa oli emansipatorinen sen pyrkiessä vapauttamaan ihmistä perinteistä ajattelutavoista ja -malleista. Sellaisten laadullisen tutkimuksen elementtien kuten asteikkokysymysten ja haastattelujen ohella myös intuitiolla ja osallistuvalla havainnoinnilla oli tärkeä osuus tämän toiminnallisen, ihmisen subjektiiviseen kokemusmaailmaan keskittyvän kehittämistyön aineiston keruussa ja tulosten arvioinnissa.
Ryhmähaastatteluista ja palautelomakkeista kerätyn nuorten mielipiteisiin ja ajatuksiin perustuvasta aineistosta ilmenee, että nuoret olivat kokeneet ryhmätoiminnan kokonaisuudessaan mieluisana ja hauskana. Ryhmässä yhdessä toimimisen merkitystä korostettiin yksin toimimisen sijaan. Nuoret tunsivat myös oppineensa uutta. Tietoisuutta avaamaan pyrkivät keskustelut ja mieltä tyhjentävät tietoisuusharjoitukset otettiin vastaan positiivisesti. Myös taiteellinen tekeminen koettiin ryhmätoiminnan kokonaisuuteen luontevasti kuuluvana osana. Ryhmätoiminnan pitkäaikaisempaa traumoista kuntouttavaa vaikutusta kuitenkin epäiltiin. Yleisenä yhteenvetona sekä opinnäytetyössä viitatusta tutkimustiedosta, pakolaisnuorten esittämistä ryhmätoimintaa koskevista ajatuksista sekä osallistuvaan havainnointiin liittyneistä huomioista voidaan perustellusti päätellä, että tietoisen läsnäolon ja luovan taidetyöskentelyn yhdistäminen muodostaa kehityskelpoisen ryhmätoimintamallin, joka voi tarjota psykososiaalista tukea pakolaisnuorille. Tämän lisäksi ryhmätoimintamalli on laajasti sovellettavissa myös sosiaalialan muihin asiakasryhmiin.
Opinnäytetyön tavoitteena olikin kehittää nuorille pakolaisille sellainen uusi ryhmätoiminnan muoto, joka tukisi heidän psykososiaalista hyvinvointiaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tähän pyrittiin itsetuntemusta syventävien keskustelujen, tietoisuusharjoitusten ja eri taiteenaloihin keskittyvän luovan toiminnan avulla. Kehittämistyön lähestymistapa oli emansipatorinen sen pyrkiessä vapauttamaan ihmistä perinteistä ajattelutavoista ja -malleista. Sellaisten laadullisen tutkimuksen elementtien kuten asteikkokysymysten ja haastattelujen ohella myös intuitiolla ja osallistuvalla havainnoinnilla oli tärkeä osuus tämän toiminnallisen, ihmisen subjektiiviseen kokemusmaailmaan keskittyvän kehittämistyön aineiston keruussa ja tulosten arvioinnissa.
Ryhmähaastatteluista ja palautelomakkeista kerätyn nuorten mielipiteisiin ja ajatuksiin perustuvasta aineistosta ilmenee, että nuoret olivat kokeneet ryhmätoiminnan kokonaisuudessaan mieluisana ja hauskana. Ryhmässä yhdessä toimimisen merkitystä korostettiin yksin toimimisen sijaan. Nuoret tunsivat myös oppineensa uutta. Tietoisuutta avaamaan pyrkivät keskustelut ja mieltä tyhjentävät tietoisuusharjoitukset otettiin vastaan positiivisesti. Myös taiteellinen tekeminen koettiin ryhmätoiminnan kokonaisuuteen luontevasti kuuluvana osana. Ryhmätoiminnan pitkäaikaisempaa traumoista kuntouttavaa vaikutusta kuitenkin epäiltiin. Yleisenä yhteenvetona sekä opinnäytetyössä viitatusta tutkimustiedosta, pakolaisnuorten esittämistä ryhmätoimintaa koskevista ajatuksista sekä osallistuvaan havainnointiin liittyneistä huomioista voidaan perustellusti päätellä, että tietoisen läsnäolon ja luovan taidetyöskentelyn yhdistäminen muodostaa kehityskelpoisen ryhmätoimintamallin, joka voi tarjota psykososiaalista tukea pakolaisnuorille. Tämän lisäksi ryhmätoimintamalli on laajasti sovellettavissa myös sosiaalialan muihin asiakasryhmiin.