Omaohjaajamallin pilotointi Namikan pienryhmäkodissa

Abstract

Opinnäytetyössä pilotoitiin Humanaan kuuluvan lastensuojelun sijaishuoltoyksikön Namikan pienryhmäkodin toimeksiannosta heidän itsensä rakentama oma-ohjaajatyöskentelyyn suunniteltu menetelmämalli. Omaohjaajan menetelmämalli oli ollut valmiina käytettäväksi yksikössä, mutta jostain syystä ohjaajat eivät sitä olleet ottaneet käyttöön. Toimeksiantajan toiveena oli menetelmämallin ja sen teoreettisen viitekehyksen kriittinen tarkastelu sekä menetelmämallin pilotointi kokonaisuudessaan. Menetelmämalli sisälsi ohjelman kahdeksan viikon ajalle. Jokaiselle viikolle oli erilaisiin teemoihin liittyviä harjoituksia ja tehtäviä. Ajatuksena oli, että sijaishuoltopaikkaan muuttanut nuori aloittaisi heti ensimmäisestä viikosta työskentelyn omaohjaajansa kanssa ja jatkaisi mallin mukaisesti työskentelyä kahdeksan viikon ajan.

Opinnäytetyön tietoperusta rakennettiin menetelmämallin teoreettisen viitekehyksen perusteella. Tärkeitä teemoja olivat muun muassa omaohjaajuuden terapeuttinen työote, kiintymyssuhdeperusteinen työskentely, PACE-asenne korjaavissa ihmissuhteissa ja vuorovaikutteisuus. Tietoperusta rakentui kirjallisuuden sekä tutkimusten pohjalta. Pilotointiin osallistui Namikan pienryhmäkodista kaksi ohjaajaa sekä kaksi nuorta. Nuoria havainnoitiin, ja heiltä kyseltiin myös haastattelemalla ajatuksia menetelmämallin mukaisesta työskentelystä. Ohjaajat antoivat palautetta palautepuun muodossa. Näiden perusteella yhdessä teoreettisen viitekehyksen tarkastelun pohjalta tilaajalle laadittiin kehittämisehdotuksia.

Menetelmämallissa todettiin olevan todella paljon materiaalia. Tämän ajateltiin lähtökohtaisesti voivan olla yksi syy siihen, että ohjaajat eivät ole kokeneet mielekkääksi aloittaa työskentelyä mallin mukaisesti. Lisäksi pilotoitaessa havaittiin aikataulun olevan liian tiukka. Kehitysehdotuksia tehtiinkin näiden pohjalta. Lisäksi ehdotettiin kehittämiskohteeksi menetelmämallista jonkinlaista digitaalista versiota, joka voisi innostaa myös lapsia työskentelyyn sekä selkeyttää työskentelyä, kun fyysistä materiaalia ei olisi niin paljoa. Pohdintaa aiheutti se, että vaikka on ehdottoman tärkeää järjestää jokaiselle sijaishuoltoon päätyvälle lapselle tasavertaista ja hyvää omaohjaajatyöskentelyä, olisi kuitenkin oleellista huomioida työskentelyssä jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Samat materiaalit eivät toimi kaikilla lapsilla. Huolimatta siitä, onko käytössä menetelmiä tai ei, voidaan todeta ohjaajien koulutuksen olevan avainasemassa omaohjaajatyöskentelyssä.

Asiasanat: omaohjaajuus, sijaishuolto, terapeuttinen työote, vuorovaikutus, pilotointi

The study piloted a personal counselling method designed at the Namika small group home, a child protection foster care unit as a part of the Humana Group. The personal counsellor model had been ready for use in the unit, but for some reason the instructors had not adopted it into use. The commissioner’s wish was a critical examination of the model and its theoretical frame of reference, as well as piloting the entire model. The model included a program for eight weeks. There were exercises and tasks related to different themes for each week. The idea was that the child who moved to the foster care home would start working with their personal counsellor from the very first week and would continue working according to the model for eight weeks. Important themes included in the theoretical framework were e.g. a therapeu-tic approach in personal counselling, attachment-based working, PACE attitude in restorative human relationships and interaction. The knowledge base was built on the basis of literature and research. Two counsellors and two adoles-cents from the Namika small group home participated in the pilot. The adoles-cents were observed and they were also asked through interviews about their thoughts on working according to the model. The counsellors gave feedback in the form of a feedback tree. Based on these, together with an examination of the theoretical framework, development proposals were prepared for the com-missioner.

It was found that there is a lot of material in the model. This could be one of the reasons why the counsellors have not started working according to the model. In addition, during piloting, it was noted that the schedule was too tight. Development proposals were made based on these results. In addition, some kind of a digital version of the model was proposed as a development target, which could better inspire the children to work as well as clarify the work when there would not be so much physical material. Although it is essential to organ-ize equal and high-quality personal counselling for every child who ends up in foster care, it would still be important to take into account the individual needs of each child. The same materials do not work for all children. It is important to consider whether the personal counsellors’ dedication and education are the most important regardless of the methods in use.

Keywords: personal counsellor, foster care, therapeutic approach, interaction, piloting