Desorientoituneen potilaan kivun arviointi : Kyselytutkimus hoitajien osaamisesta sisätautien vuodeosastolla
Tuukkala, Anna; Pasuri, Noora (2014)
Tuukkala, Anna
Pasuri, Noora
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100714513
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100714513
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia sisätautien vuodeosastolla työskentelevien hoitajien osaamista desorientoituneen potilaan kivun arvioinnissa. Opinnäytetyö oli jatkoa samalla osastolla tehdylle kehittämisprojektille, jonka aiheena oli kivun arvioinnin kehittäminen ja kipumittareiden käyttöönotto. Kehittämisprojektin aikana huomasimme tarvetta tutkia ja kehittää juuri desorientoi-tuneiden potilaiden kivun arviointia.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytimme kyselytutkimusta. Kyselytutkimus suoritettiin hoitajien koulutusiltapäivässä, jossa aiheena oli kivun arvioinnin kehittäminen. Vastauksissaan hoitajat toivat esiin desorientoituneen potilaan kivun arvioinnin kehittämisen tärkeyden. Suurin osa hoitajista ei ollut saanut koko työssäolon aikana koulutusta kyseisestä aiheesta, ja kehittämistarpeena tuotiin esiin koulutuksen lisääminen sekä yhtenäisten käytänteiden laatiminen kivun arvioinnissa. Suurin osa hoitajista koki myös kaipaavansa jonkinlaisia desorientoituneen potilaan kivun arvioinnin apuvälineitä, kuten esimerkiksi PAINAD-mittarin, kivun arviointia tukemaan. Kukaan vastaajista ei käyttänyt minkäänlaista kivun arvioinnin apuvälinettä arvioidessaan desorientoituneen potilaan kipua.
Kyselytutkimuksen vastauksista voi päätellä, että desorientoituneen potilaan kivun arviointia tulisi kehittää ja koulutusta aiheesta tulisi lisätä. Jotta desorientoituneen potilaan kivun arviointi ja myös kivun hoito paranisivat, tulisi hoitohenkilökuntaa kouluttaa ja tuoda heidän tietoonsa erilaisia kivun arvioinnin apuvälineitä. Olisi myös tärkeää, että työyksiköihin laadittaisiin yhdensuuntaiset kivun arvioinnin ohjeet, jotta kivun arviointi olisi jokaisen potilaan kohdalla yhtä luotettavaa ja todenmukaista.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytimme kyselytutkimusta. Kyselytutkimus suoritettiin hoitajien koulutusiltapäivässä, jossa aiheena oli kivun arvioinnin kehittäminen. Vastauksissaan hoitajat toivat esiin desorientoituneen potilaan kivun arvioinnin kehittämisen tärkeyden. Suurin osa hoitajista ei ollut saanut koko työssäolon aikana koulutusta kyseisestä aiheesta, ja kehittämistarpeena tuotiin esiin koulutuksen lisääminen sekä yhtenäisten käytänteiden laatiminen kivun arvioinnissa. Suurin osa hoitajista koki myös kaipaavansa jonkinlaisia desorientoituneen potilaan kivun arvioinnin apuvälineitä, kuten esimerkiksi PAINAD-mittarin, kivun arviointia tukemaan. Kukaan vastaajista ei käyttänyt minkäänlaista kivun arvioinnin apuvälinettä arvioidessaan desorientoituneen potilaan kipua.
Kyselytutkimuksen vastauksista voi päätellä, että desorientoituneen potilaan kivun arviointia tulisi kehittää ja koulutusta aiheesta tulisi lisätä. Jotta desorientoituneen potilaan kivun arviointi ja myös kivun hoito paranisivat, tulisi hoitohenkilökuntaa kouluttaa ja tuoda heidän tietoonsa erilaisia kivun arvioinnin apuvälineitä. Olisi myös tärkeää, että työyksiköihin laadittaisiin yhdensuuntaiset kivun arvioinnin ohjeet, jotta kivun arviointi olisi jokaisen potilaan kohdalla yhtä luotettavaa ja todenmukaista.