Soiten yhteispäivystyksen sairaanhoitajien kokemuksia saamastaan perehdytyksestä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Soite) yhteispäivystyksen sairaanhoitajien kokemuksia saamastaan perehdytyksestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa perehdytyksen toimivuudesta ja kehitystarpeista, mitä yhteispäivystyksen esihenkilöt voivat hyödyntää kehittäessään perehdytystoimintaa yksikössään.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää yhteispäivystyksen sairaanhoitajaa, jotka olivat olleet työsuhteessa alle puoli vuotta. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2022. Yhteispäivystyksen apulaisosastonhoitaja valitsi osallistujat haastatteluihin vapaaehtoisuuteen perustuen. Haastattelut nauhoitettiin ja kirjoitettiin tekstimuotoon. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulosten mukaan yhteispäivystyksen työyhteisö otti uudet työntekijät hyvin vastaan ja työyhteisön jäseneksi oli helppo päästä. Haastateltavat olivat tyytyväisiä perehdyttäjiin ja heidän osaamiseensa. Kollegat luottivat uuden työntekijän osaamiseen, mutta samalla tarjosivat uutta tietoa ja apua. Haastateltavat kokivat perehdytyksen edenneen hieman asteittain, mutta kokivat perehdytyksen olleen liian lyhyt. Perehdytys kesti yhteispäivystyksessä yhdestä päivästä viikkoon. Perehdytyksen sisältö vaihteli sairaanhoitajien välillä. Tuloksissa nousi esille tarve kehittää perehdytystä kokonaisvaltaisesti ja luoda yhtenäinen perehdytyskäytäntö. Kehityskohteina nousi esille myös palautekulttuurin edistäminen ja riittävien valmiuksien saannin varmistaminen. Haastateltavat toivoivat perehdytyssuunnitelmaa, jotta jokainen uusi työntekijä saisi samat lähtökohdat uuden työn alussa.

Johtopäätöksenä tutkimustuloksista voidaan todeta, että yhteispäivystyksen sairaanhoitajien kokemukset saamastaan perehdytyksestä vaihtelivat. Perehdytyksen toteutumisessa oli eroja haastateltavien välillä. Koska vastauksissa oli vaihtelua, välittyi niistä kuva, että yhtenäinen perehdytyskäytäntö puuttuu. Jatkotutkimuksena yhteispäivystyksen lähihoitajien perehdytyskokemusten tutkiminen voisi tuoda lisäarvoa oman tutkimuksemme rinnalle, jolloin työyksikkö saisi aiheesta laajemman käsityksen. Aiheen lähestyminen päivystys- ja diagnostiikkaosaston näkökulmasta voisi myös olla kannattavaa. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia Soiten organisaation sisällä työyksikköä vaihtavien ja organisaatioon täysin uutena saapuvien hoitajien perehdytysprosessien eroavaisuuksia.

The purpose of the thesis was to find out the registered nurses’ experiences about the orientation at the emergency department of the wellbeing services county of Central Ostrobothnia (Soite). The aim was to produce information about functionality of the orientation and development needs, which the superiors of the emergency department can use to develop the orientation at their unit.

In the thesis we used a qualitative research method. The data was collected by interviewing four registered nurses of the emergency department who had been employed for less than half year. The interviews were carried out in December 2022. Deputy nurse manager of the Soite’s emergency department selected the participants of the interviews based on voluntariness. The interviews were recorded and transcribed to text. The data was analyzed by using inductive content analysis.

According to the results of the thesis, the new employees were well received by the work community, and it was easy to become part of it. The interviewees were content about the instructors and their competence. The colleagues trusted new employees’ skills, but they offered new information and help at the same time. The interviewees experienced that the orientation proceeded gradually but they felt that the orientation was too short. Duration of the orientation was one day to a week. Content of the orientation varied between interviewees. The results showed a need for comprehensive development of the orientation as well as a need for the creation of a unified orientation practice. As a target of development come up also increasing of feedback culture and sufficient skills ensuring. The interviewees expressed a desire for an orientation plan, which would ensure that every new employee has similar starting points entering a job.

The conclusions of the thesis reveal that the emergency department’s nurses’ experiences of the orientation varied. There were differences in the implementation of the orientation between the interviewees. The varying experiences convey the image that the unified orientation practice is missing. In the future investigating the practical nurses’ experiences of the orientation could bring added value beside our own research because it would give a broader understanding of the topic to the work unit. Approaching the same topic from the point of view of the Emergency and Diagnostic ward could be also worthwhile. In addition, it would also be interesting to research differences in orientation processes between nurses who change a work unit within the organization of Soite and nurses who joint the organization as a new employees.