Vieraita lapsia omaan kotiin -sijaisvanhemmuuden motiivit ja odotukset
Alppisara, Sirpa; Laakkonen, Tanja (2014)
Alppisara, Sirpa
Laakkonen, Tanja
Saimaan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014093014336
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014093014336
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Eksoten alueen sijaisvanhempien motivaatiota ja motiiveja sekä odotuksia ennen sijaisvanhemmuutta ja sitä, miten odotukset ovat toteutuneet sijaisvanhemmuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Eksoten lastensuojelun perhehoidon tarpeisiin ja sijaisvanhemmiksi aikovien henkilöiden tueksi. Tavoitteena oli tutkimuksesta saadun tiedon hyödyntäminen sijaisvanhempien rekrytoinnissa.
Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tiedonkeruu toteutettiin teemahaastattelulla eli puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin neljää Eksoten alueella toimivaa sijaisperhettä, joissa oli tutkimushetkellä sijoitettuina Eksoten huostaanottamia lapsia. Aineisto analysoitiin induktiivisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten raportoinnissa käytettiin myös paljon alkuperäisilmaisuja.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että tärkeimpinä motiiveina sijaisvanhemmiksi ryhtymiseen olivat rakkaus lapsiin, auttamisen halu sekä vaihtoehto adoptiolle. Tutkimuksen mukaan taloudellinen tuki ei ollut motiivina sijaisvanhemmuudelle. Voimavaroina sijaisvanhemmat pitivät pitkää parisuhdetta, läheisverkoston tukea ja vertaisryhmätoimintaa.
Sijaisvanhemmuuden odotukset olivat tutkimuksen mukaan realistisia ja liittyivät lapsiperheen arkeen ja kiintymyssuhteen muodostumiseen. Sijaislapsen tulo sijaisperheeseen toi mukanaan tutkimuksen mukaan enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Tutkimuksessa tuli esiin toiveita yhteistyöstä sekä lapsen biologisen suvun että viranomaisten kanssa, vaikka sijaisvanhemmat olivatkin viranomaisyhteistyöhön pääosin tyytyväisiä.
Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää sijoitetun lapsen näkökulmasta kiintymistä sijaisvanhempiin. Tutkimuskohteena voisivat olla myös sijaisvanhempien kokemukset sijaisvanhemmuuden päättymisestä sijaislapsen palattua kotiin tai vaihdettua sijoituspaikkaa.
Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tiedonkeruu toteutettiin teemahaastattelulla eli puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin neljää Eksoten alueella toimivaa sijaisperhettä, joissa oli tutkimushetkellä sijoitettuina Eksoten huostaanottamia lapsia. Aineisto analysoitiin induktiivisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten raportoinnissa käytettiin myös paljon alkuperäisilmaisuja.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että tärkeimpinä motiiveina sijaisvanhemmiksi ryhtymiseen olivat rakkaus lapsiin, auttamisen halu sekä vaihtoehto adoptiolle. Tutkimuksen mukaan taloudellinen tuki ei ollut motiivina sijaisvanhemmuudelle. Voimavaroina sijaisvanhemmat pitivät pitkää parisuhdetta, läheisverkoston tukea ja vertaisryhmätoimintaa.
Sijaisvanhemmuuden odotukset olivat tutkimuksen mukaan realistisia ja liittyivät lapsiperheen arkeen ja kiintymyssuhteen muodostumiseen. Sijaislapsen tulo sijaisperheeseen toi mukanaan tutkimuksen mukaan enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Tutkimuksessa tuli esiin toiveita yhteistyöstä sekä lapsen biologisen suvun että viranomaisten kanssa, vaikka sijaisvanhemmat olivatkin viranomaisyhteistyöhön pääosin tyytyväisiä.
Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää sijoitetun lapsen näkökulmasta kiintymistä sijaisvanhempiin. Tutkimuskohteena voisivat olla myös sijaisvanhempien kokemukset sijaisvanhemmuuden päättymisestä sijaislapsen palattua kotiin tai vaihdettua sijoituspaikkaa.