Shakespeare-laulut : miten laulaa Shakespearen tekstiä?
Pitkänen, Sointu (2023)
Lataukset:
Pitkänen, Sointu
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092826482
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092826482
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee William Shakespearen teksteihin sävellettyjen laulujen esittämiseen liittyviä haasteita ja esittelee erilaisia näkökulmia laulajan pohdittavaksi. Työhön kuuluvat kirjallisen työn lisäksi äänitteet kahdesta Shakespeare-laulusta. Tekstissä pohditaan mm. kuinka Shakespearen aikana on puhuttu, kuinka laulajat voivat soveltaa tätä, ja miten laulutekniset ja ilmaisulliset seikat saattavat vaikuttaa laulajan valintoihin.
Työn alkupuolella kuvataan Shakespearen ajan englantia (varhaisuusenglanti) ja sen erityispiirteitä. Tähän liittyen käsitellään Shakespeare-lauluissa esiintyviä riimipareja, jotka eivät ole loppusoinnullisia nykyenglannissa ja kuvataan niiden mahdollisia historiallisia ääntämisasuja. Näiden loppusointujen esityskäytäntöjä tutkitaan levytysten perusteella ja todetaan, että suurimmassa osassa tapauksista ne äännetään nykyenglannin mukaisesti ilman yritystä saada ne loppusoinnullisiksi.
Työssä tutustutaan tarkemmin neljään Shakespeare-lauluun: Thomas Morleyn ”O Mistresse Mine”, John Wilsonin ”Take, O take those lips away” sekä Amy Beachin ”O Mistess Mine” ja ”Take, O Take those Lips Away”. Laulujen tekstit tulevat kahdesta eri Shakespearen näytelmästä, ja niiden sisältöä käsitellään näiden näytelmien kontekstissa. Näiden laulujen runoista esitellään foneettiset transkriptiot kolmella eri murteella: varhaisuusenglanti, Received Pronunciation sekä General American. Lopuksi pohditaan erilaisia valintoja, joita laulaja voisi tehdä näiden neljän laulun ääntämisen suhteen.
Tekstissä esitellään seuraavaksi laulujen harjoittelu- ja esittämisprosessia, sekä kuvataan siihen liittyviä valintoja. Tämän jälkeen pohditaan varhaisuusenglannin vahvuuksia ja heikkouksia laulukielenä, sekä todetaan, että minkä murteen valitseekin, johdonmukaisuudesta on hyvä pitää kiinni ääntämisessä.
Työn lopussa nostetaan esiin, kuinka Shakespeare-lauluihin liittyvät kysymykset pätevät myös moniin muihin lauluihin. Todetaan, että kyseessä ovat usein suoraviivaisten vastausten puutteessa laulajien omat taiteelliset valinnat.
Työn alkupuolella kuvataan Shakespearen ajan englantia (varhaisuusenglanti) ja sen erityispiirteitä. Tähän liittyen käsitellään Shakespeare-lauluissa esiintyviä riimipareja, jotka eivät ole loppusoinnullisia nykyenglannissa ja kuvataan niiden mahdollisia historiallisia ääntämisasuja. Näiden loppusointujen esityskäytäntöjä tutkitaan levytysten perusteella ja todetaan, että suurimmassa osassa tapauksista ne äännetään nykyenglannin mukaisesti ilman yritystä saada ne loppusoinnullisiksi.
Työssä tutustutaan tarkemmin neljään Shakespeare-lauluun: Thomas Morleyn ”O Mistresse Mine”, John Wilsonin ”Take, O take those lips away” sekä Amy Beachin ”O Mistess Mine” ja ”Take, O Take those Lips Away”. Laulujen tekstit tulevat kahdesta eri Shakespearen näytelmästä, ja niiden sisältöä käsitellään näiden näytelmien kontekstissa. Näiden laulujen runoista esitellään foneettiset transkriptiot kolmella eri murteella: varhaisuusenglanti, Received Pronunciation sekä General American. Lopuksi pohditaan erilaisia valintoja, joita laulaja voisi tehdä näiden neljän laulun ääntämisen suhteen.
Tekstissä esitellään seuraavaksi laulujen harjoittelu- ja esittämisprosessia, sekä kuvataan siihen liittyviä valintoja. Tämän jälkeen pohditaan varhaisuusenglannin vahvuuksia ja heikkouksia laulukielenä, sekä todetaan, että minkä murteen valitseekin, johdonmukaisuudesta on hyvä pitää kiinni ääntämisessä.
Työn lopussa nostetaan esiin, kuinka Shakespeare-lauluihin liittyvät kysymykset pätevät myös moniin muihin lauluihin. Todetaan, että kyseessä ovat usein suoraviivaisten vastausten puutteessa laulajien omat taiteelliset valinnat.