Aistisäätelyhäiriöisen lapsen vireystilan tukeminen iltapäivätoiminnassa
Kalekivi, Piia; Orjala, Meri (2023)
Kalekivi, Piia
Orjala, Meri
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023082124853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023082124853
Tiivistelmä
Lapsen kasvuun ja kehitykseen kuuluu erilaisten kehollisten säätelytaitojen harjoittelu. Suomessa toteutetussa tutkimuksessa 8,3 % tutkimukseen osallistuneista kahdeksanvuotiaista oli eri asteisia aistisäätelyn vaikeuksia. Aistitiedon käsittelyn taitoja tarvitaan vireystason ja tarkkaavuuden säätelyssä, uusien taitojen oppimisessa sekä vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Avoimien oppimisympäristöjen rakentaminen ja luokkakokojen kasvaminen ovat vaikuttaneet lasten aistikuormituksen lisääntymiseen koulupäivän aikana. Opinnäytetyön tavoitteena oli etsiä iltapäivätoimintaan sopivia tukikeinoja auttamaan aistikuormittunutta lasta säätelemään omaa vireystilaansa. Työssä keskitytään ympäristöstä tulevan aistitiedon tuottaman kuormituksen tasaamiseen koulupäivän jälkeen yhä aisteja kuormittavassa ympäristössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoksi valikoitui kuusi englanninkielistä tutkimusta. Aineistosta karsittiin tutkimukset, joiden interventiot olisivat tarvinneet paljon tilaa ja resursseja, mitä iltapäivätoiminnassa ei ole tai joiden käyttö olisi vaatinut erityistä ammattitaitoa, kuten erilaisten menetelmien hankintaa ja käyttöä. Tutkimukset olivat viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Kirjallisuuskatsauksessa nousi esille teemoja, jotka ovat tutkimuksissa koettu toimiviksi menetelmiksi aistisäätelyhäiriöisen lapsen kanssa toimiessa. Kolme esille noussutta teemaa olivat: valkoinen kohina, painotetut tuotteet ja liikunnan eri muodot. Menetelmiä oli testattu kouluympäristössä, eikä niiden sovellettavuudesta ole näyttöä iltapäivätoimintaan. Kaikki löydetyt menetelmät ovat helposti käyttöönotettavissa ja testattavissa iltapäivätoiminnassa, joka voi vastata aistikuormitukseltaan kouluympäristöä. Kaikista menetelmistä oli löydetty positiivista näyttöä aistisäätelyhäiriöisen lapsen vireystilan tukemiseen. Opinnäytetyössä kävi ilmi, että tutkimuksia menetelmien siirrosta iltapäivätoimintaan tarvitaan. Iltapäivätoiminta on lapsen vapaa-aikaa, jossa lapselle on mahdollistettava myös lepo ja mieluinen toiminta. Iltapäivätoiminta on tärkeässä asemassa tukemassa lapsen itsesäätelyn oppimista ja auttamassa lasta purkamaan aistikuormitusta heti koulupäivän jälkeen. Iltapäivätoiminnassa mukana olevien ammattilaisten tulisi olla tietoisia keinoista tukea aistisäätelyn kehittymistä, koska varhainen ja kaikissa ympäristöissä toteutettu tuki edesauttaa aistisäätelyhäiriöisen lapsen tarkoituksenmukaista toimintaa ja poistaa oppimisen esteitä.