Sjukskötarutbildningen under åren 1904 till 1930
Holmlund, Camille (2023)
Holmlund, Camille
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023073124638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023073124638
Tiivistelmä
Detta arbete är gjort som ett uppdrag Arcada projektet kompetens och identitet (COIN). Syftet med detta är att öka kompetensen och förstärka de positiva sidorna hos sjukskötarens yrkesidentitet. Detta examensarbete är en litteraturstudie av sjukskötarutbildningen från år 1904 till 1930. Examensarbete tar upp kvinnans ställning och historian innan själva sjukskötarutbildningen fastslogs i Finlands lag. I forskningen centrerar sig examensarbete på tiden innan den första statliga läroplanen år 1930. Examensarbetet är skrivet i kronologisk tidsordning. Datainsamlingen för arbetet har skett genom manuell litteratursökning. Eftersom detta är ett historiskt forskningsarbete har en historisk metod valts ut. År 1904 var Sophie Mannerheim översköterska på kirurgiska sjukhuset, hon hade fått sin sjukskötarutbildning i England och översatte nu det engelskspråkiga studiematerialet till finska. Sophie Mannerheim öppnade en elevskola och har haft en stor roll i utvecklingen av finländska sjukskötarens utbildning. Detta arbete är inte en personbiografi utan beskriver hennes påverkan för sjukskötarutbildningen i Finland. Sophie Mannerheim styrde och såg till att sjukskötarutbildningen utvecklades och uppnådde en hög internationell nivå enligt Nightingale skolans modell. Grundprinciperna för sjukskötarutbildningen var då: sjukskötaren bör få en grundläggande yrkesutbildning, sjukskötarskolan skall vara en självständig enhet med egen ekonomi och med en utbildad sjukskötare i ledningen, sjukskötarstuderanden skall ha ett gemensamt hem, vilket ger åt dem stöd och samhörighet fostran och trivsel. Under den här perioden blev utbildningen treårig och undervisningen bestod av både teori och praktik. Tämä opinnäytetyö on tehty osana Arcada projektia Kompetenssi ja identiteetti (COIN). Opinnäytetyön tarkoitus on lisätä pätevyyttä ja vahvistaa positiivista näkemystä sairaanhoitajan ammatti-identiteetistä. Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus sairaanhoitajan koulutuksesta vuodesta 1904 vuoteen 1930. Opinnäytetyö ottaa esille naisen aseman ja historian ennen kuin sairaanhoitajakoulutus muutettiin lakisääteiseksi Suomessa. Tutkimus keskittyy aikaan ennen ensimmäistä valtakunnallista opintosuunnitelmaa vuonna 1930. Opinnäytetyö on kirjoitettu kronologisessa aikajärjestyksessä. Tämän opinnäytetyön kirjallisuus on koottu manuaalisen tiedonhaun kautta. Koska tämä on historiallinen opinnäytetyö, on menetelmäksi valittu historiallinen menetelmä. Sophie Mannerheim oli vuonna 1904 ylihoitaja Kirurgisessa sairaalassa. Hän oli saanut sairaanhoitajan koulutuksensa Englannissa ja käänsi tuolloin saamansa opintomateriaalin englannista suomeksi. Sophie Mannerheim avasi oppilaskoulun ja on ollut suurena vaikuttajana ja kehittäjänä suomalaisen sairaanhoitajakoulutuksen kehityksessä. Tämä opinnäytetyö ei ole elämäkerta vaan se kertoo Sophie Mannerheimin vaikutuksesta sairaanhoitajan koulutukseen Suomessa. Sophie Mannerheim ohjasi ja katsoi, että sairaanhoitajakoulutus ylsi kansainvälisesti korkealle tasolle Nightingale koulun mallin ja ohjeiden mukaan. Perusperiaatteet sairaanhoitaja koulutuksessa olivat: sairaanhoitajan tulee saada perusteellinen ammatillinen koulutus, sairaanhoitajakoulun tulee olla itsenäinen yksikkö, joka pitää huolen omasta taloudestaan ja koulutettu sairaanhoitaja johtajana. Lisäksi periaatteisiin kuului, että sairaanhoitajaopiskelijoilla tulee olla yhteinen asuinpaikka, mikä antaa heille tukea, yhteisöllisyyttä, koulutusta ja viihtyvyyttä. Tämän ajanjakson aikana koulutuksesta tuli kolmevuotinen ja koulutus perustui teorialle sekä käytännön harjoittelulle.