Raskaudenkeskeytyksen lainsäädännön muodostuminen Suomessa
Sarlin, Hilla; Tuominen, Viivi (2023)
Sarlin, Hilla
Tuominen, Viivi
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023061824155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023061824155
Tiivistelmä
Raskaudenkeskeytys eri menetelmineen on kautta aikojen tarjonnut naisille apua ei-toivotun raskauden päättämiseen. Suomessakin raskaudenkeskeytyksiä on tehty lainsäädännöstä huolimatta jo 1700-luvulla. Naiset ovat pyrkineet keskeyttämään ei-toivottuja raskauksiaan silläkin uhalla, että laittomat abortit saattoivat aiheuttaa naiselle pysyviä terveysongelmia. Pahimmassa tapauksessa ei-lääketieteellisesti suoritetut raskaudenkeskeytykset ovat vaatineet ihmishenkiä.
Suomen ensimmäinen raskaudenkeskeytystä säätelevä erillislaki säädettiin vuonna 1950, jonka jälkeen se korvattiin jo vuonna 1970 uudella lainsäädännöllä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää näiden lakien taustalla olleita tekijöitä ja muutostarpeita. Tavoitteena oli tuottaa ajankohtainen ja nykypäivään kurottava katsaus naisen raskaudenkeskeytystä säätelevän lain kehityskulusta kohti uutta syyskuussa 2023 voimaan astuvaa aborttilainsäädäntöä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön aineisto koostui yhdeksästä suomen- ja englanninkielisestä tutkimusartikkelista, tilastosta, tietokirjasta ja väitöskirjasta. Aineistot kerättiin hoito- ja poikkitieteellisistä tietokannoista, jonka jälkeen aineistot analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineistoista kerättiin tutkimuskysymyksiin vastaavia lausumia, jotka pelkistettiin ja luokiteltiin laajemmiksi kokonaisuuksiksi.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että vuoden 1950 aborttilainsäädäntöön vaikuttaneita tekijöitä olivat laittomien raskaudenkeskeytysten aiheuttamat terveysongelmat, raskaudenkeskeytysten vähentämisen tavoite, väestöpoliittiset motiivit, lääkäreiden osallisuus, yhtenäisten raskaudenkeskeytyksen myöntämisperusteiden luominen sekä naisen asema ja asenteet raskaudenkeskeytyksiä kohtaan. Vuoden 1970 aborttilakiin vaikuttaneita tekijöitä ja muutostarpeita olivat raskaudenkeskeytysten vähentäminen, aikaisemman lain eriarvoisuus sekä asenteissa, naisen asemassa ja perhesuunnittelussa tapahtuneet muutokset.
Opinnäytetyön tulosten perusteella havaitaan tarve raskaudenkeskeytysten lainsäädännön jatkotutkimukselle. Tieteellistä tietoa vuoden 2023 syyskuussa voimaan astuvasta raskaudenkeskeytyksen lainsäädännöstä ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä ei ole vielä lainkaan. Ymmärryksen lisääminen raskaudenkeskeytyksen lainsäädännön kehityskulusta lisää hoitotyön ammattilaisten mahdollisuuksia toteuttaa ja puolustaa ihmisoikeusperustaista raskaudenkeskeytystä.
Suomen ensimmäinen raskaudenkeskeytystä säätelevä erillislaki säädettiin vuonna 1950, jonka jälkeen se korvattiin jo vuonna 1970 uudella lainsäädännöllä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää näiden lakien taustalla olleita tekijöitä ja muutostarpeita. Tavoitteena oli tuottaa ajankohtainen ja nykypäivään kurottava katsaus naisen raskaudenkeskeytystä säätelevän lain kehityskulusta kohti uutta syyskuussa 2023 voimaan astuvaa aborttilainsäädäntöä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön aineisto koostui yhdeksästä suomen- ja englanninkielisestä tutkimusartikkelista, tilastosta, tietokirjasta ja väitöskirjasta. Aineistot kerättiin hoito- ja poikkitieteellisistä tietokannoista, jonka jälkeen aineistot analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineistoista kerättiin tutkimuskysymyksiin vastaavia lausumia, jotka pelkistettiin ja luokiteltiin laajemmiksi kokonaisuuksiksi.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että vuoden 1950 aborttilainsäädäntöön vaikuttaneita tekijöitä olivat laittomien raskaudenkeskeytysten aiheuttamat terveysongelmat, raskaudenkeskeytysten vähentämisen tavoite, väestöpoliittiset motiivit, lääkäreiden osallisuus, yhtenäisten raskaudenkeskeytyksen myöntämisperusteiden luominen sekä naisen asema ja asenteet raskaudenkeskeytyksiä kohtaan. Vuoden 1970 aborttilakiin vaikuttaneita tekijöitä ja muutostarpeita olivat raskaudenkeskeytysten vähentäminen, aikaisemman lain eriarvoisuus sekä asenteissa, naisen asemassa ja perhesuunnittelussa tapahtuneet muutokset.
Opinnäytetyön tulosten perusteella havaitaan tarve raskaudenkeskeytysten lainsäädännön jatkotutkimukselle. Tieteellistä tietoa vuoden 2023 syyskuussa voimaan astuvasta raskaudenkeskeytyksen lainsäädännöstä ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä ei ole vielä lainkaan. Ymmärryksen lisääminen raskaudenkeskeytyksen lainsäädännön kehityskulusta lisää hoitotyön ammattilaisten mahdollisuuksia toteuttaa ja puolustaa ihmisoikeusperustaista raskaudenkeskeytystä.