Onko huumausaineiden käyttörikosten rangaistavuus edelleen tarkoituksenmukaista?
Kallunki, Elisa (2023)
Kallunki, Elisa
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060622082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060622082
Tiivistelmä
Opinnäytetyön keskeisenä tavoitteena on tarkastella huumausaineiden käytön rangaistavuuden tarkoituksenmukaisuutta tänä päivänä ja selvittää tulisiko huumausaineiden käyttö dekriminalisoida. Työssä selvitetään huumausaineiden käyttöä koskevaa voimassaolevaa lainsäädäntöä ja sen kehitystä. Työssä syvennytään kriminalisointien oikeuspoliittiseen perustaan sekä tarkemmin kriminalisointiperiaatteisiin, rangaistusteorioihin ja oman käytön rangaistavuuden ongelmallisuuteen kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta. Huumausainepoliittista näkökulmaa tarkastellaan kansallisen huumausainestrategian ja EU:n huumausainestrategian kautta, sekä tavaroiden vapaan liikkuvuuden näkökulmasta. Muutostarpeita selvitetään huumausainetilannetta koskevien raporttien, sekä kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi jätetyn kansalaisaloitteen ja asiantuntijoiden näkemysten pohjalta. Työssä tarkastellaan lisäksi huumausaineiden käytön rangaistavuutta kansainvälisissä sopimuksissa ja lainsäädäntöä muualla Euroopan unionissa.
Huumausaineiden käytön rangaistavuutta tarkasteltaessa on olennaista tunnistaa keskeinen lainsäädäntö ja kansainvälisiä sopimuksia koskevat velvoitteet. Työ on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa on käytetty lisäksi oikeuspoliittista ja oikeusvertailevaa näkökulmaa. Työssä analysoidaan keskeisenä teemana huumausaineiden käytön rangaistavuuden tarkoituksenmukaisuutta kriminalisointiperiaatteiden, lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja huumausainepoliittisten tavoitteiden näkökulmasta. Työ tarjoaa ajantasaisen katsauksen huumausaineiden käyttöä koskevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja ajankohtaisiin ilmiöihin.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että huumausaineiden käytön rangaistavuutta tulisi arvioida uudelleen ja selvittää, olisiko jokin toinen tapa tehokkaampi keino puuttua huumausaineiden ongelmakäyttöön. Kannabiksen erottaminen omaksi erillislainsäädännökseen ei toisi merkittäviä hyötyjä, koska merkittävin ongelma on nimenomaan vahvojen huumausaineiden ongelmakäyttäjillä. Kansainväliset sopimukset eivät velvoita huumausaineiden käytön säätämistä rangaistavaksi ja monissa EU-maissa rangaistavuudesta onkin jo luovuttu. Rangaistavuudesta luopuminen edellyttäisi kuitenkin merkittäviä hoitopanostuksia ja haittojen vähentämistoimenpiteitä.
Huumausaineiden käytön rangaistavuutta tarkasteltaessa on olennaista tunnistaa keskeinen lainsäädäntö ja kansainvälisiä sopimuksia koskevat velvoitteet. Työ on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa on käytetty lisäksi oikeuspoliittista ja oikeusvertailevaa näkökulmaa. Työssä analysoidaan keskeisenä teemana huumausaineiden käytön rangaistavuuden tarkoituksenmukaisuutta kriminalisointiperiaatteiden, lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja huumausainepoliittisten tavoitteiden näkökulmasta. Työ tarjoaa ajantasaisen katsauksen huumausaineiden käyttöä koskevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja ajankohtaisiin ilmiöihin.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että huumausaineiden käytön rangaistavuutta tulisi arvioida uudelleen ja selvittää, olisiko jokin toinen tapa tehokkaampi keino puuttua huumausaineiden ongelmakäyttöön. Kannabiksen erottaminen omaksi erillislainsäädännökseen ei toisi merkittäviä hyötyjä, koska merkittävin ongelma on nimenomaan vahvojen huumausaineiden ongelmakäyttäjillä. Kansainväliset sopimukset eivät velvoita huumausaineiden käytön säätämistä rangaistavaksi ja monissa EU-maissa rangaistavuudesta onkin jo luovuttu. Rangaistavuudesta luopuminen edellyttäisi kuitenkin merkittäviä hoitopanostuksia ja haittojen vähentämistoimenpiteitä.