Saattohoidon kehittäminen Sipoon sairaalaosastolla 4
Kankarisalo, Maarit (2023)
Kankarisalo, Maarit
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060320990
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060320990
Tiivistelmä
Saattohoidon laatu ja saatavuus vaihtelee Suomessa. Saattohoidon kehitystyö Suomessa on käynnissä, mutta kesken. Hoitajien osaamisen kehittäminen ja riittävät resurssit parantaisivat saattohoidon laatua.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda Sipoon sairaalaosasto 4:lle saattohoitosuunnitelma eli kirjallinen toimintamalli, johon sisältyy oireiden systemaattinen arviointi, oirehoito-ohjeistus sekä saattohoito-ohjeistus.
Tavoitteena oli lisätä henkilökunnan osaamista palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa.
Osasto 4:n hoitohenkilökunnan (sairaanhoitajat, lähihoitajat, fysioterapeutit, n= 16) mielipiteet hyvästä saattohoidosta ja sen toteutumisesta osastolla 4 kartoitettiin, ja lisäksi kysyttiin millaiseksi henkilökunta kokee osaamisensa saattohoidossa, ja mistä aiheista he kaipaisivat koulutusta. Aineisto kerättiin learning cafessa, ja niille, jotka eivät pystyneet osallistumaan siihen, annettiin mahdollisuus vastata kysymyksiin kirjallisesti. Aineisto analysoitiin yhdistämällä induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysia.
Vastausten mukaan hyvään saattohoitoon kuului mm. hyvä kivunhoito, rauhallinen ympäristö, potilaan toiveiden kuunteleminen ja huomioonottaminen, hoitajan läsnäolo. Yksilöllinen hoitotyö ja potilaskeskeisyys sekä omaisten huomiointi nostettiin myös esille. Osastolla saattohoidon koettiin toteutuvan vaihtelevasti, ja tätä perusteltiin mm. sillä, että toisinaan saattohoitopäätöksen teko pitkittyi tai kipulääkemääräysten antamisen katsottiin olevan myöhässä. Henkilökunnan saattohoito-osaamisen koettiin olevan vaihtelevaa. Omaa osaamistaan saattohoidossa vastaajat kuvailivat hyväksi perustuen pitkään kokemukseen ja aiemmin käytyihin koulutuksiin. Lisää koulutusta saattohoitoon liittyen kuitenkin toivottiin, ja se nähtiin tarpeelliseksi esimerkiksi saattohoidon nykysuositusten ja tutkimustiedon osalta. Saattohoidon koettiin olevan aina vaikeaa ja herkkää.
Vastausten perusteella ja tutkimustietoon pohjaten tehtiin saattohoito-ohjeistus (liite 2). Osaston henkilökunnalta saadun palautteen perusteella ohjeistuksen koettiin olevan selkeä ja sopivan kompakti kuitenkin sisältäen tärkeimmät asiat. Ennakoiva hoitosuunnitelma-osuus koettiin erityisen hyödylliseksi hoitotyön kehittämisessä osastolla.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että
1) Hoitajalta vaaditaan rohkeutta, tietotaitoa, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kiireetöntä läsnäoloa hyvän saattohoidon toteuttamiseen.
2) Hyvä saattohoito ei aina toteudu, syinä voivat olla kiire, resurssien puute ja ongelmat hoidon jatkuvuudessa.
3) Kokemus tuo varmuutta saattohoidon toteuttamiseen, koulutusmyönteisyys auttaa osaamisen ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda Sipoon sairaalaosasto 4:lle saattohoitosuunnitelma eli kirjallinen toimintamalli, johon sisältyy oireiden systemaattinen arviointi, oirehoito-ohjeistus sekä saattohoito-ohjeistus.
Tavoitteena oli lisätä henkilökunnan osaamista palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa.
Osasto 4:n hoitohenkilökunnan (sairaanhoitajat, lähihoitajat, fysioterapeutit, n= 16) mielipiteet hyvästä saattohoidosta ja sen toteutumisesta osastolla 4 kartoitettiin, ja lisäksi kysyttiin millaiseksi henkilökunta kokee osaamisensa saattohoidossa, ja mistä aiheista he kaipaisivat koulutusta. Aineisto kerättiin learning cafessa, ja niille, jotka eivät pystyneet osallistumaan siihen, annettiin mahdollisuus vastata kysymyksiin kirjallisesti. Aineisto analysoitiin yhdistämällä induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysia.
Vastausten mukaan hyvään saattohoitoon kuului mm. hyvä kivunhoito, rauhallinen ympäristö, potilaan toiveiden kuunteleminen ja huomioonottaminen, hoitajan läsnäolo. Yksilöllinen hoitotyö ja potilaskeskeisyys sekä omaisten huomiointi nostettiin myös esille. Osastolla saattohoidon koettiin toteutuvan vaihtelevasti, ja tätä perusteltiin mm. sillä, että toisinaan saattohoitopäätöksen teko pitkittyi tai kipulääkemääräysten antamisen katsottiin olevan myöhässä. Henkilökunnan saattohoito-osaamisen koettiin olevan vaihtelevaa. Omaa osaamistaan saattohoidossa vastaajat kuvailivat hyväksi perustuen pitkään kokemukseen ja aiemmin käytyihin koulutuksiin. Lisää koulutusta saattohoitoon liittyen kuitenkin toivottiin, ja se nähtiin tarpeelliseksi esimerkiksi saattohoidon nykysuositusten ja tutkimustiedon osalta. Saattohoidon koettiin olevan aina vaikeaa ja herkkää.
Vastausten perusteella ja tutkimustietoon pohjaten tehtiin saattohoito-ohjeistus (liite 2). Osaston henkilökunnalta saadun palautteen perusteella ohjeistuksen koettiin olevan selkeä ja sopivan kompakti kuitenkin sisältäen tärkeimmät asiat. Ennakoiva hoitosuunnitelma-osuus koettiin erityisen hyödylliseksi hoitotyön kehittämisessä osastolla.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että
1) Hoitajalta vaaditaan rohkeutta, tietotaitoa, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kiireetöntä läsnäoloa hyvän saattohoidon toteuttamiseen.
2) Hyvä saattohoito ei aina toteudu, syinä voivat olla kiire, resurssien puute ja ongelmat hoidon jatkuvuudessa.
3) Kokemus tuo varmuutta saattohoidon toteuttamiseen, koulutusmyönteisyys auttaa osaamisen ylläpitämisessä ja kehittämisessä.