Maahanmuuttoyksikön jälkihuollon työntekijöiden seksuaalikasvatukseen liittyvän osaamisen kehittäminen
Turunen, Laura (2023)
Turunen, Laura
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220639
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220639
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää Helsingin kaupungin maahanmuuttoyksikön jälkihuollon työntekijöiden seksuaalikasvatukseen liittyvää osaamista ja yhteisiä työskentelytapoja. Tavoitteena oli tuottaa Helsingin kaupungille tietoa siitä, miten seksuaalikasvatusta voidaan toteuttaa maahanmuuttoyksikön jälkihuollon työssä. Kehittämistyön tulosten pohjalta luotiin maahanmuuttoyksikön jälkihuollossa toteutettavaan seksuaalikasvatukseen liittyvät toimenpide-ehdotukset.
Tutkimuksellinen kehittämistyö eteni vaiheittain suunnittelusta toteutukseen ja siitä edelleen kehittämistyön arviointiin. Kehittämistyö toteutettiin maahanmuuttoyksikön jälkihuollon työntekijöitä osallistaen ja siihen osallistui yhteensä 12 työntekijää. Työntekijöille järjestettiin kaksi kehittämistyöpajaa sekä ryhmähaastattelut. Ensimmäisessä työpajassa hyödynnettiin tulevaisuusverstas -menetelmää. Työpajassa tuotettiin kirjallista materiaalia. Toisessa työpajassa tutustuttiin seksuaalikasvatusmateriaaleihin ja aineistoa kerättiin työpajan lopuksi käydyn ryhmäkeskustelun avulla. Viimeisessä vaiheessa osallistujille järjestettiin ryhmähaastattelut kahdessa ryhmässä. Kaikissa kehittämistoiminnan vaiheissa käytettiin menetelmänä myös havainnointia.
Kehittämistyön tulosten mukaan seksuaalikasvatusta on toteutettu maahanmuuttoyksikön jälkihuollossa hyvin vähän. Seksuaalikasvatukseen liittyi työntekijöiden kokemusten mukaan monenlaisia organisaatioon, henkilöstöön ja asiakkaisiin liittyviä haasteita ja tarpeita. Näitä olivat muun muassa aiheen sensitiivisyys ja ajan rajallisuus sekä puheeksi ottamisen sekä erilaisten taustojen ja roolien tuomat haasteet. Työntekijöiden mukaan asiakkaat eivät välttämättä saa muualta seksuaaliterveyteen liittyvää tietoa, johon heillä on oikeus. Työntekijät tunnistivat monia mahdollisia työmuotoja seksuaalikasvatuksen toteuttamiselle maahanmuuttoyksikön jälkihuollossa. Työntekijöiden mukaan seksuaalikasvatus tulisi saada työn rakenteisiin, jotta sitä voitaisiin toteuttaa suunnitelmallisesti.
Kehittämistoiminnasta saatu palaute oli hyvin myönteistä. Kehittämistoimintaan osallistuneet työntekijät arvioivat seksuaalikasvatukseen liittyvän osaamisensa kehittyneen kehittämisprosessin aikana. Työntekijät kokivat tarvitsevansa kuitenkin vielä lisää koulutusta ja yhteistä keskustelua seksuaalikasvatuksen teemoista. Maahanmuuttoyksikön jälkihuollossa tulisikin kiinnittää huomiota tämän kehittämistyön tulosten pohjalta luotuihin, työntekijöille esiteltäviin toimenpide-ehdotuksiin ja pohtia, miten ne viedään käytäntöön. Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa samalle asiakasryhmälle tai yleisesti maahanmuuttajille suunnatuissa palveluissa. Myös asiakkaiden kokemuksia aiheesta olisi jatkossa tärkeää selvittää.
Tutkimuksellinen kehittämistyö eteni vaiheittain suunnittelusta toteutukseen ja siitä edelleen kehittämistyön arviointiin. Kehittämistyö toteutettiin maahanmuuttoyksikön jälkihuollon työntekijöitä osallistaen ja siihen osallistui yhteensä 12 työntekijää. Työntekijöille järjestettiin kaksi kehittämistyöpajaa sekä ryhmähaastattelut. Ensimmäisessä työpajassa hyödynnettiin tulevaisuusverstas -menetelmää. Työpajassa tuotettiin kirjallista materiaalia. Toisessa työpajassa tutustuttiin seksuaalikasvatusmateriaaleihin ja aineistoa kerättiin työpajan lopuksi käydyn ryhmäkeskustelun avulla. Viimeisessä vaiheessa osallistujille järjestettiin ryhmähaastattelut kahdessa ryhmässä. Kaikissa kehittämistoiminnan vaiheissa käytettiin menetelmänä myös havainnointia.
Kehittämistyön tulosten mukaan seksuaalikasvatusta on toteutettu maahanmuuttoyksikön jälkihuollossa hyvin vähän. Seksuaalikasvatukseen liittyi työntekijöiden kokemusten mukaan monenlaisia organisaatioon, henkilöstöön ja asiakkaisiin liittyviä haasteita ja tarpeita. Näitä olivat muun muassa aiheen sensitiivisyys ja ajan rajallisuus sekä puheeksi ottamisen sekä erilaisten taustojen ja roolien tuomat haasteet. Työntekijöiden mukaan asiakkaat eivät välttämättä saa muualta seksuaaliterveyteen liittyvää tietoa, johon heillä on oikeus. Työntekijät tunnistivat monia mahdollisia työmuotoja seksuaalikasvatuksen toteuttamiselle maahanmuuttoyksikön jälkihuollossa. Työntekijöiden mukaan seksuaalikasvatus tulisi saada työn rakenteisiin, jotta sitä voitaisiin toteuttaa suunnitelmallisesti.
Kehittämistoiminnasta saatu palaute oli hyvin myönteistä. Kehittämistoimintaan osallistuneet työntekijät arvioivat seksuaalikasvatukseen liittyvän osaamisensa kehittyneen kehittämisprosessin aikana. Työntekijät kokivat tarvitsevansa kuitenkin vielä lisää koulutusta ja yhteistä keskustelua seksuaalikasvatuksen teemoista. Maahanmuuttoyksikön jälkihuollossa tulisikin kiinnittää huomiota tämän kehittämistyön tulosten pohjalta luotuihin, työntekijöille esiteltäviin toimenpide-ehdotuksiin ja pohtia, miten ne viedään käytäntöön. Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa samalle asiakasryhmälle tai yleisesti maahanmuuttajille suunnatuissa palveluissa. Myös asiakkaiden kokemuksia aiheesta olisi jatkossa tärkeää selvittää.