Ryhmämuotoisen sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koetut vaikutukset mielenterveyskuntoutujan toimintakyvyssä: kyselytutkimus toimintaan osallistuneille ja heidän omahoitajilleen
Konttinen, Anni; Härkönen, Meri (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060217386
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060217386
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin interventiotutkimuksena laadullisin menetelmin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kyselytutkimuksen avulla tutkittua tietoa siitä, kuinka ryhmämuotoinen hevostoiminta vaikuttaa mielenterveyskuntoutujan koettuun toimintakykyyn. Tavoitteena oli selvittää, onko ryhmämuotoisella hevostoiminnalla ylipäätään vaikutusta mielenterveyskuntoutujan koettuun toimintakykyyn. Lisäksi työssä selvitettiin kuntoutujien omahoitajien havaintoja kuntoutujan toimintakyvystä sekä sen mahdollisista muutoksista intervention aikana. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla keväällä 2023 ja se analysoitiin teemoittelemalla. Työn toimeksiantajana toimi Kotilo ry, joka on mielenterveyskuntoutuspalveluiden järjestäjä. Hevostoimintaan osallistunut ryhmä koostui Kotilo ry:n kuntoutujista.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on yksi eläinavusteisuuden muoto, ja sitä järjestetään muun muassa kuntoutus-, virkistys- ja harrastustoimintana. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta sopii laajalle asiakaskunnalle, ja sitä voidaan toteuttaa niin yksilö- kuin ryhmätoimintanakin. Toimintaa ohjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, joka on suorittanut sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen.
Tulosten perusteella ryhmämuotoinen sosiaalipedagoginen hevostoiminta on mielenterveyskuntoutujalle mieluisaa tai erittäin mieluisaa viriketoimintaa ja se tuo vaihtelua arkeen. Kuntoutujat eivät raportoineet muutoksia koetussa toimintakyvyssään, mutta suhtautuminen ryhmässä toimimiseen muuttui intervention myötä myönteisemmäksi. Eläinten läsnäolon ja raittiin ulkoilman merkitys nostettiin vastauksissa esille useaan otteeseen. Omahoitajat raportoivat vastauksissaan havaintoja kuntoutujan parantuneesta psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Havaintoja olivat esimerkiksi lisääntynyt aktiivisuus muiden seurassa sekä leppoisampi ja hyväntuulisempi olemus. Myös pitkäjänteisyyden lisääntymistä arjen asioihin liittyen oli havaittu. Saadut tulokset olivat yhtenäisiä tiedonhaussa kerätyn viitekehyksen kanssa.
Eläinavusteisuuden tai hevostoiminnan käyttämisestä juuri mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisen tukemisessa ei juurikaan löytynyt aiempaa tutkimustietoa. Menetelmän käyttöä kyseisen asiakasryhmän kanssa oli hyödyllistä tutkia lisää. Eläinavusteisuudesta ylipäätään tarvitaan vielä paljon lisää pidempiaikaista laajaa näyttöä, jotta toimintaa voitaisiin pitää näyttöön perustuvana.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on yksi eläinavusteisuuden muoto, ja sitä järjestetään muun muassa kuntoutus-, virkistys- ja harrastustoimintana. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta sopii laajalle asiakaskunnalle, ja sitä voidaan toteuttaa niin yksilö- kuin ryhmätoimintanakin. Toimintaa ohjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, joka on suorittanut sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen.
Tulosten perusteella ryhmämuotoinen sosiaalipedagoginen hevostoiminta on mielenterveyskuntoutujalle mieluisaa tai erittäin mieluisaa viriketoimintaa ja se tuo vaihtelua arkeen. Kuntoutujat eivät raportoineet muutoksia koetussa toimintakyvyssään, mutta suhtautuminen ryhmässä toimimiseen muuttui intervention myötä myönteisemmäksi. Eläinten läsnäolon ja raittiin ulkoilman merkitys nostettiin vastauksissa esille useaan otteeseen. Omahoitajat raportoivat vastauksissaan havaintoja kuntoutujan parantuneesta psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Havaintoja olivat esimerkiksi lisääntynyt aktiivisuus muiden seurassa sekä leppoisampi ja hyväntuulisempi olemus. Myös pitkäjänteisyyden lisääntymistä arjen asioihin liittyen oli havaittu. Saadut tulokset olivat yhtenäisiä tiedonhaussa kerätyn viitekehyksen kanssa.
Eläinavusteisuuden tai hevostoiminnan käyttämisestä juuri mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisen tukemisessa ei juurikaan löytynyt aiempaa tutkimustietoa. Menetelmän käyttöä kyseisen asiakasryhmän kanssa oli hyödyllistä tutkia lisää. Eläinavusteisuudesta ylipäätään tarvitaan vielä paljon lisää pidempiaikaista laajaa näyttöä, jotta toimintaa voitaisiin pitää näyttöön perustuvana.